Posted on Jätä kommentti

Työssäjaksaminen.

työssäjaksaminen

Työssäjaksaminen tai työhyvinvointi on merkittävässä osassa puhuttaessa kansanterveyteen vaikuttavista tekijöistä. Ei ole sattumaa, että juuri työssäjaksaminen ja työhyvinvointi itsessään mielletään yhdeksi merkittävimmistä hyvinvointia edistävistä tekijöistä. Me työtä tekevät ihmiset vietämme pääasiassa enemmän aikaa työtovereittemme ja työmme parissa kuin esimerkiksi perheemme kanssa. Ei siis ole täysin merkityksetöntä minkälaisen panoksen juuri työhyvinvointi elämäämme antaa. Työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin rinnalle on aivan viime vuosina noussut yhä selkeämmin myös työpahoinvointi.

Mistä työssäjaksamista ja työhyvinvointia nakertavassa työpahoinvoinnissa on kyse? Ihmisen persoonallisuus on useimmiten jakautunut terveellä tavalla niin, että meillä on oma ”perhe – minä”, ”työ – minä”, ”harrastus – ja elämäntapaminä”, ”kaveripiiri-minä” ja ”minä – minä”, eli minä, jonka me tunnemme käytännössä vain itse. Näitä kaikkia minuuksia johtaa omanlaisensa idealistinen tai sisäsyntyinen usko siitä, että mitä ikinä ”minä” teenkin, on se ”minun” etuani palvelevaa toimintaa ja vaikuttaa sitä kautta myös kaikkiin muihin minuuksiin minussa itsessäni. Tätä kautta se muodostaa myös sillan kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka ovat yksilön kulloistenkin minuuksien kanssa tekemisissä.

Ihmiset jotka ovat yksilön kulloistenkin minuuksien kanssa tekemisissä eri tilanteissa muodostavat kahdenlaisen väylän suhteessa siihen, mitä yksilön minuuden tapaa toimia ”minä” edustaa. Näitä voivat olla joko tarvitseva tai välttelevä tapa. Nämä kaksi tapaa vaikuttavat myös toisiinsa. Valtaosa meistä kokee hyvää oloa tekemisen ja yhteenkuuluvuuden kautta. Työ itsessään on paljolti juuri yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta. Toisaalta yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa myös siihen mitä ”työ” itsessään on.

Hyvin yleistä on, että mitä yksilökeskeisempää työ on, sitä kovemmin omia saavutuksia tuodaan esille ohi sen kokonaispanoksen, joka ylipäätänsä takaa yksilökeskeisen toiminnan olemassa olemisen. Tässä kohtaa ”työ-minä” alkaa vallata alaa kaikilta muilta ”minän” osa-alueilta. Suuret Saavutukset päämääränä ovat kokonaisvaltainen tila. Ne ikäänkuin repivät yksilön irti kaikesta siitä, mitä hän edustaa kokonaispanoksen kannalta.

Työhyvinvointi.

Työhyvinvointi itsessään ei ole mitään sen kummempaa kuin yksi, joskin merkittävä osa ihmisen psyykettä. Se, mikä tähän osaan meissä vaikuttaa on kuitenkin ulkoapäin tuleva tarve saada jotain sellaista aikaiseksi omassa kontekstiryhmässämme, minkä joku jossain huomaisi, ja jonka kautta me saisimme jonkinlaista arvostusta osaksemme. Työ jota me teemme on samaan aikaan hyvinvointia tarjoava, mutta myöskin hyvinvointia edellyttävä tila yksilön elämässä. Merkityksensä työ saa toimeentulosta, toimeentulolla mahdollistetusta elämästä, elämästä johon kuuluu hyvinvointia ja hyvinvoinnista, joka on jaettavissa itselle tärkeiden ihmisten kanssa.

Voidaan myös ajatella, että työ kokonaisvaltaista hyvinvointia luovana osa-alueena yksilön elämässä on osa sitä, että ihminen kokee olevansa tärkeä yhteisönsä jäsen. Toisinsanoen – työllä on muitakin merkittäviä hyvinvointia tarjoavia olomuotoja. Tosiasia kuitenkin on, että yhtälailla kun yksilö kokee olevansa tärkeä, tuottava yhteisönsä jäsen, on hän sitä tunnekokemuksensa kautta kuitenkin juuri niiden ihmisten parissa, joiden kanssa hän jakaa perusarjen tavallisuuden tunteen. Tällä tarkoitan tietenkin perhettä ja sitä osaa yksilön elämästä, jonka kanssa yksilön aikaansaama hyvinvointi tasapuolisesti ja tunnetasolla tullaan jakamaan.

Tämä itsessään on kokonaispanoksen merkittävin kulminoituma. Kaikki mitä yksilö elämässään tekee tapahtuu lopulta sen nimissä, että hänellä on jonkinlainen sosiaalinen konteksti, johon liittyy mahdollisimman normaali ja terve tunnetasolla tapahtuva kokemus. Siitä minkälainen kokonaisuus ja konteksti tämä on, ei voida olla täysin yhtä mieltä – ja tämä vaihteleekin useimmiten juuri tasan niin laajalti kuin on olemassa kontekstejakin.

Jakamisen ilo.

Huomattavan tärkeää on, että siinä missä hyvinvoinnin jakaminen itselle tärkeän lähipiirin kesken luo hyvinvointia omalle läheiskontekstille, tarjoaa se myös takaisin ”peilautuvaa” hyvinvointia. Peilautuva hyvinvointi on universaali kokemus. Tässä ei itseasiassa ole kysymys ainoastaan siitä, mitä työ tuottaa yksilölle, vaan minkälaisen tilan se vaatii toteutuakseen. Tätä voisi tavallaan kutsua myös kollektiiviseksi flow – kokemukseksi, jossa iso kokonaisuus toimii yksilöiden osaamisen ja yhteistyön kautta. Tämä luo kokemuksen siitä, että osaamisen jakaminen on merkittävä voimavara työssä jota tehdään, jotta olisi työ jonka kautta omaa osaamista voidaan yhteisesti hyödyntää.

Työssäjaksaminen on, ei enempää – eikä vähempää kuin mahdollisuus kokea juuri tekemisen kautta saatua takaisin ”peilautuvaa” hyvinvointia. Siinä, miten hyvinvoinnin tavoitteluun ollaan panostettu ja panostetaan – suhteessa siihen, miten yksilö on asemoinut oman ”muun elämänsä” on sosiaalisesti merkittävässä asemassa. Sosiaalisen hyvinvoinnin tukirankana toimii taas kyky ymmärtää itsensä erillisenä osana työhyvinvoinnin synnystä ja siitä minkälainen kokonaisvaltainen merkitys asioilla yksilöön on.

Lopuksi

Tila jonka työhyvinvointi ja työssäjaksaminen osakseen tarvitsee on osaamista haastava ja toimintaan kutsuva, mutta myös reilusti yksilön turvallisuuden tunnetta palkitseva. Toisinsanoen terveitä haasteita luova kokonaisuus, joka tyydyttää yksilön tarpeen kokea tekemisen mielekkyyttä, tarpeellisuutta ja sosiaalista koherenssia osana yhteiskunnallista, isoa kokonaisuutta. Hyvä olo, joka työssäjaksamista edistää on tunne siitä, että minä olen osa tätä kaikkea ja minä mahdollistan läheisteni hyvinvointia omalla toiminnallani.

Turvallisuuden tunne saattaa joskus olla hukassa. Siihen taustalla vaikuttavat syyt ovat useimmiten juuri mitättömyyttä, arvottomuutta ja merkityksettömyyttä ruokkivat pienet elämässä tapahtuneet askeleet ja tapahtumat, jotka myöhemmin ovat alkaneet nakertaa alitajuisesti luottoa isompien kokonaisuuksien säilymiselle. Tunne siitä, että minä en edistä omaa hyvinvointiani tai läheisteni hyvinvointia omalla työpanoksellani kielivät usein jostain muusta kuin luottamuksesta oman tilan säilymiseen.

Olen Ratkaisukeskeinen terapeutti, neuropsykiatrinen ohjaaja, Hyvinvointivalmentaja, Henkilöstömotivaattori, psykiatrinen Sairaanhoitaja, Tukihenkilö ja sosiaali – sekä terveyspalveluiden palvelutuotannon case – työnohjaaja. Arjessa olen perheenisä, samoilija, kirjoittaja, blogisti, lukija, muusikko. Ylläpitämäni blogit sisältävät pohdintojani elämästä, kiireestä, hyvinvoinnista, yhteiskunnasta, politiikasta ja ihmisestä itsestään. Palveluitani mielenterveyden saralla ja hyvinvoinnin edistämiseksi, sekä työyhteisöjen case – työnohjauksen tiimoilta tarjoan osoitteessa www.mielenkarttapalvelut.fi

Advertisements

Vastaa