Posted on Jätä kommentti

Puhuminen on hankalaa? Hyvä!

Ei ole aina helppoa puhua. Vielä hankalampaa on puhua silloin kun on ”pakko” saada sanotuksi jotain. Useimmiten näissä tilanteissa ei olisi ”pakko” sanoa yhtään mitään, mutta se toinen vaihtoehto, kestämätön hiljaisuus, hiljaisuuden sietäminen on paljon hankalampaa.

Tämän voisi oikeastaan asettaa haasteeksi kenelle tahansa. Yritä sietää hiljaisuutta. Ne ovat tavattoman voimauttavia hetkiä. Muutenkin kuin tarkoituksenmukaisesti.

Kun puhuminen on hankalaa esimerkiksi mielipahaa kokevan ihmisen kanssa, ei ratkaisu koskaan voi olla ”informaation kaataminen” mielipahan kumoamiseksi. Sen sijaan paljon parempi tapa lähestyä hätääntynyttä, mielensäpahoittanutta tai esimerkiksi syyllisyyttä jostain toimintamallistaan kokevaa ihmistä on tunteiden kuuntelu. Ei se miten toinen sanoo asiansa (vihainen, surullinen, suuttunut, pettynyt, hätääntynyt jne.) vaan mitä toinen sanoo.

Se miten asia tuotetaan kertoo tunnetilasta, joka asiassa vallitsee. Se pitää osata tulkita. Sille pitää osata antaa myös tilaa ja aikaa. Joskus on varmasti hyvä myös sanoittaa sitä tunnetilaa, joka asiassa on läsnä. Tunnetila joka kantaa keskustelua voi hyvinkin olla vihainen, koska keskustelijat eivät ymmärrä toistensa lähtökohtia. Surullinen, hätääntynyt tai pettynyt, mutta myös myös suuttunut tunnetila kertoo siitä todellisuudesta, jossa keskusteluun osallistunut saattaa kokea syyllisyyttä, enemmän menetyksen pelkoa, romahtamisen uhkaa ja voimattomuuden tunnetta.

Ajan sietäminen on hiljaisuudessa hankalaa, mutta yhtälailla se on hankalaa silloin kun aika alistetaan tunnekuohunnalle. Me vastaamme valtaosaan asioista tunnekuohun vallassa ylimitoitetusti tai kenties jopa harkitsemattomalla tavalla. Ja kun me olemme lopulta näin saaneet vastattua, me emme enää halua perääntyä sen pelossa, että tapamme reagoida aiheuttaa jonkinlaisen vastareaktion toisessa ihmisessä.

Tämä aiheuttaa lopulta noidankehän, joka tavallaan syvenee juuri niin pitkään kunnes löydämme tavan, väylän mahdollisesti jopa sen ”yhteisen sävelen”, jolla asiaa tai asioita voidaan lähestyä. Ongelmien ehdoilla eteneminen jumittaa puhumattomuudessa tai toimimattomassa keskustelussa useimmiten juuri ongelmiin. Tuliko tämä yllätyksenä? Ratkaisu keskustelussa eteenpäin pääsemiksi pitää olla yhdessä tehty päätös, sopimus tai pyyteetön toteamus siitä, että juuri tämä ratkaisu vie meitä todella eteenpäin!

Me emme kykene toimimaan millään elämän osa-alueella pitkään sellaisella mentaliteetille, jossa torjumme loputtomiin uhkaa häviöstä, tai epäkohtien osoittelemisen nimissä. Epäkohdat ovat usein mielessämme. Me sijoitamme ne osaksi jotain minkä me havaitsemme ympäristössämme ja alamme aktiivisesti osoittelemaan lisää tätä epäkohtaa. Mikään ei kuitenkaan muutu, mikäli me emme itse tee jotain epäkohdan muuttamiseksi ja siitä seuranneen epäkohdan siirtymisen toisaalle korjaamiseksi.

Se, että puhuminen on joskus hankalaa on hyvä juttu siinä mielessä, että se on omalla tavallaan myös parasta mahdollista mahdollista itsereflektiota. Me olemme todellakin aidoimmillamme silloin, kun emme torju kokemuksellisuuden maailmaa sanaverhoilla. Keskustelu ja puhuminen on tarpeellista asioiden eteenpäin viemiseksi, mutta kuinka usein me todella keskustelemme tai puhumme todella saadaksemme aikaan muutoksia itsessämme?

Ja kuinka usein muutokseen todella tällöin pyritään sen sijaan, ettei puheella suljettaisi ympäröivän todellisuuden autenttisuus täysin ulos havaintokehältämme?

Olen ammatiltani Ratkaisukeskeinen Terapeutti, Neuropsykiatrinen ohjaaja, Hyvinvointivalmentaja, Henkilöstömotivaattori, Psykiatrinen Sairaanhoitaja, Tukihenkilö ja Sosiaali – sekä terveyspalveluiden palvelutuotannon Case – työnohjaaja. Palveluitani mielenterveyden saralla ja hyvinvoinnin edistämiseksi, sekä työyhteisöjen case – työnohjauksen tiimoilta tarjoan osoitteessa www.mielenkarttapalvelut.fi

Advertisements