Syömishäiriön vapaus ja kahlitsevuus. Kuusi tapaa ymmärtää omaa ajatteluaan.

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuu elää sellaista elämää, jossa voimaa, vapautta, onnistumisen tunnetta ja turvallisuutta tuova kokemus ovat käytännön tasolla samoja asioita, kuin kahlitsevuuden, romuttavan, rikkovan ja musertavan ahdistuksen kokemus.

Syömishäiriöt kaikessa epäloogisuudessaan – mutta samaan aikaan myös, kaikessa loogisuudessaan ovat juuri tätä.

Tässä tekstissä käsittelen pääasiassa laihuushäiriötä – eli Anoreksia Nervosaa.

Se minkä virheen me syömishäiriöiden parissa työskentelevät ihmiset ja ammattilaiset teemme toistuvasti on, että me ”tiedämme” jotain siitä, mikä syömishäiriöisen ihmisen ahdistuksen kokemuksen tai itse syömishäiriökäyttäytymisen syynä on.

Vastaus on – samassa skaalassa, kuin itse kysymyskin. Siinä missä me näemme riutuneen, huonokuntoisen asiakkaan, jonka ongelma on syömiseen liittyvä – ja erityisesti se väärinymmärrys, jonka me projisoimme osaksi syömishäiriöistä ihmistä – alkaa johtaa ”tietoamme” ja ”ajatteluamme” siitä, mikä tuottaa tyydytystä, ahdistusta, pahaa tai hyvää oloa syömishäiriöstä kärsivälle ihmiselle.

Sillä juuri se hyvä olo, onnistumisen kokemus itsessään, merkityksellinen, saatu huomio muilta on useimmiten juuri sitä, mistä syömishäiriöinen ihminen elää. Samaan aikaan paha olo, sisäsyntyinen kurimus, joka syömishäiriön muassa yksilön vointiin vaikuttaa kilpailee sisäsyntyisen hyvän olon ja onnistumisen tunteen kanssa.

Ja juuri tämä – omalta osaltaan tuottaa hyvää oloa. Vaikkakin sitten hieman ristiriitaisesti olisikin samaan aikaan epäterveellinen tapa toimia.

Tämä itsessään on kuitenkin kaikinpuolin merkittävä kokemus ihmiselle, joka syystä tai toisesta on jäänyt ”omasta mielestään” liian vähälle myönteiselle huomiolle kaikessa – mitä hän on tehnyt elämänsä aikana.

Tai sitten saatu palaute ei ole vain tuntunut oikealta ja ajatus onnistumisen maksimoimisesta onkin alkanut elämään omaa elämäänsä ja on – jostain syystä saanut syömishäiriön muodon.

Asia jota syömishäiriöiden hoidossa käsitellään ei ole millään tapaa yksinkertainen vaan pikemminkin paradoksaalinen.

Mitä ovat ne kuusi kysymystä, joita jokainen voi kysyä itseltään päästäkseen lähemmäs tätä mielenkiintoista, mutta samalla myös varsin ristiriitaista ilmentymää, joka kahlitsee ja vapauttaa kantajansa:

  1. Mikäli olet oikein hyvä jossain – niin miltä tuntuu kuulla neuvoja siitä, kuinka sinun kannattaisi, tai pitäisi tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa; olisi suotavaa toimia – ollaksesi hyvä – jollain sellaisella tapaa kuin muutkin ovat?
  2. ajattele tilanne, jossa olet tehnyt juuri niitä oikeita ratkaisuja ja saavuttanut niillä kaiken sen mitä olet nyt. Olet ehkä joutunut uhraamaan paljonkin, mutta uhraukset eivät ole tuntuneet lainkaan niin pahalta, vaan pikemminkin hyvältä.
  3. Milloin viimeksi kokeilit elää niin, ettet ajatellut asioiden määrällistä arvoa? Entä määrällisen arvon kautta saatavaa laadullista vastinetta jollekin sellaiselle, mikä ei palvele tarkoitusperiäsi?
  4. Entä jos eläisitkin kaikki päiväsi parhaan ystäväsi kanssa, joka olisi samaan aikaan pahin vihollisesi? Mitä vaatisi päästää irti, joutumatta kyseenalaistamaan omia tarkoitusperiään? Entä jos nuo tarkoitusperät olisivat kaikki mitä sinulla olisi?
  5. Onko tuttu helvetti kuitenkin parempi kuin tuntematon vapaus?
  6. Miltä tuntuisikaan piilotella jotain sellaista, jossa koet olevasi todella onnistunut, todella menestyksekäs, todella hyvä?
Advertisements

Vastaa