Sitten kun elämä.

Käytätkö usein sanaparia ”sitten-kun”, tai huomaatko usein toivovasi jonkin asian tapahtumista enemmän kuin saat aikaiseksi?

Mistä luulet sen johtuvan?

Mitä ovat ne unelmat, joita sinulla on – mutta joiden tielle tuntuu aina tulevan jotain arkipäiväistä. Jotain sellaista, jota et normaalisti edes ole ajatellut tekeväsi, mutta sitten – kun sinun pitäisi tehdä jotain mistä olet mahdollisesti haaveillut jo pidemmän aikaa – alatkin yht’äkkiä tekemään tätä?

Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan; se mattojen hakkaaminen pihalla tuntuukin vallan poikkeuksetta houkuttelevammalta vaihtoehdolta, tai kenties se seinän maalaaminen sopisi tähän väliin – niin ja mitenkäs se nyt oli sen häkkikellarin siivoamisen kanssa! Kenties sinäkin elät ”sitten – kun” elämää?

Mistä ihmeestä on kyse?

Oletko huomannut jännittäväsi jonkin kivan tapahtuman edellä. Tavatessasi esimerkiksi ystävääsi pitkästä aikaa, tai mennessäsi opiskelemaan uutta kieltä – tai mahdollisesti silloin, kun joudut jokin niinkin poikkeuksellisen asian kanssa sinuiksi kuin täydellinen irtiotto arjesta.

Tämähän on aivan hirveän kamala homma!

Et missään nimessä löydä sopivia vaatteita, tai sitten vaatteesi eivät ole ollenkaan sellaiset kuin muistit niiden olevan. Saattaa olla, että tuskailet ulko-ovella lähtöä, mutta et pysty ottamaan askelta kohti tavoitetta – vaan heittäydytkin sohvalle, avaat sipsipussin ja otat muutaman huurteisen.

Ihan perus koti-ilta. Tokikaan kaikki eivät pidä sipseistä tai huurteisista, mutta kokolailla monelle on tuttua juuri tämä viimehetkessä periksi antaminen.

Minkälainen tilanne saa meidät elämään ns. sitten kun elämää? Onko se epävarmuus siitä miten sopeudumme tuleviin tilanteisiin, tai johonkin sellaiseen mikä ei välttämättä ole ihan jokapäiväistä arkeamme – vai onko se se yksinkertainen totuus siitä, että tuttu kurimus on parempi kuin tuntematon, rajaton vapauden tunne? Varmasi vähän molempia. Mutta on myös täysin mahdollista, että se tuttu kurimus ei ole lainkaan se mikä tässä sanelee yhtään mitään.

Mitä luulette sen olevan?

Mikä saa meidät jännittämään mukavien tapahtumien kynnyksellä ja silloin kun ilmassa on lupaus seikkailusta? Me koemme elävämme juuri eniten silloin, kun olemme hieman kaltevalla pinnalla ja mahdollisuudet ovat rajattomat.

Mitä todella on – sitten kun elämä?

Onko se hyvän olon, turvallisuuden, rakkauden ja levon kaltainen seesteisyyden tunne?

Onko se sitä, että olemme reiluja itsellemme ja annamme luvan nautinnoille sellaisenaan – ilman riippuvuutta mistään muusta kuin itsestämme.

Advertisements

Vastaa