Posted on Jätä kommentti

Rajoja ja rakkautta.

Yllä oleva slogan on useimmiten niiden ihmisten huulilla, joilla on jonkinlainen käsitys siitä, miten lapsia ja erityisesti nuoria ”pitäisi” kasvattaa. Tiedossa on, että yhtälailla lapset kuin nuoretkin tarvitsevat sekä rajoja, että rakkautta. Rajojen asettaminen ei ole ongelmatonta. Yhdestä päästä nuorelle asetetut rajat eivät saa olla liian tiukat, koska se johtaa hyvin suurella todennäköisyydellä juuri siihen, mitä ollaan rajojen avulla pyritty kaikin keinoin välttämään, eli anarkiaan – ja erityisesti anarkiaan rajoja asettaneita vanhempia ja kasvattajia kohtaan. Toisaalta sitten taas liian äärimmilleen viedyn ”rakkaudellisen” hyväksynnän kautta lopputulos on kutakuinkin samanlainen.

Miten nuoren kanssa pitäisi siis toimia silloin, kun selkeää rajattomuutta ja rajojen jatkuvaa rikkomista alkaa enenvissä määrin esiintymään? Onko pelottelu, uhkailu, kiristäminen, etuisuuksien vieminen, murjominen tai mahdollisesti jopa ”tynnyriin” sysääminen oikea ratkaisu. Usko pois; kaikki keinot ovat yhtä hyviä; sillä jos joudut kysymään itseltäsi, että miten minä saan nuoreni rauhoittumaan tästä ja tuosta tilanteesta, ja miten minä saan nuoreni tässä ja tuossa tilanteessa toimimaan ”tähän tapaan” on ihan sama, mitä loppujen lopuksi teet. Kamppailu alkaa olemaan tässä kohtaa niin sanotusti menetetty. Suurin vastustaja nuoren huonolle käytökselle ei löydy nuoresta itsestään. Aikuisen on uskallettava katsoa peiliin.

Miten siis hommassa nuorelle asetettujen rajojen kanssa pitäisi lähteä liikkeelle? Me kaikki tiedämme, että 11 vuotias on vielä ”ihan lapsi”, tai niin me ainakin haluaisimme ajatella. Yhtäkaikki! Yksitoistavuotiaalla on kaikki mahdollisuudet kiertää maailman ympäri tarkkailemassa maailman menoa, maailman tapahtumia, maailmalta löytyviä houkuttimia, jos hänelle siihen ollaan välineet annettu. Välineet tässä tapauksessa ovat inernetin maailmanlaajuinen käyttöalusta ja yhtämieltä lapsen kanssa asioiden tilasta oleva kaveripiiri. Mitään muuta ei tarvita. Ja ei – tilannetta ei korjaa hyvä uskonnollinen tausta tai mitättömät vaatteet. Tilanteen korjaaminen alkaa paljon aikaisemmin.Raja itsessään saattaa hämmentää. Nopeasti me ajattelemme, että raja on pisteiden a. ja b. välillä kulkeva linja. Jonkinlainen aita, jonka ylittämiseksi pitää nähdä vaivaa. Tosiasiassa raja on pehmeää upottavaa hiekkaa. Maan mutaa.

EI ESTEET VAAN HIDASTEET

Meillä on monesti sellainen ajatus, että ihmisen kehitys on jana. Me synnymme, olemme lapsia, nuoria, nuoria aikuisia, aikuisia, keski-ikäisiä, myöhäiskeski-ikäisiä ja vanhuksia. Tosiasiassa elämä ei koskaan ole jana. Me emme menetä lapsuuttamme, nuoruuttamme, aikuisuuden ensiaskeleitamme, keski-ikäisyyttämme tai vanhuuttamme missä vaiheessa elämäämme. Ne jäävät osaksi meidän elettyä elämäämme, halusimmepa me sitä tai emme. Toisinsanoen, me olemme kaikkien elämiemme aikakausien ikäisiä syvällä tunnekokemustemme ja älyllisen kapasiteettimme tasolla. Toinen asia sitten on, että haluammeko me muistaa, tai palata koskaan tähän osaan olemassaoloamme matkalla eteenpäin. Harvempi varmaankaan haluaa. Ja syykin tähän on ihan ymmärrettävä.

Yhtälailla, lapsuuden vuodet, nuoruuden pitkät päivät. Eivät ne ole mikään jana, joka alkaa ja päättyy jossain vaiheessa. Kaikki elämämme kokemukset jäävät osaksi meitä. Tämä pätee myös rajoihin ja rakkauteen itsessään. Se, minkä kanssa me olemme saaneet tehdä työtä onnistuaksemme tai mahdollisesti epäonnistuaksemme kerta toisensa jälkeen ei suinkaan ole meiltä pois, vaan pikemminkin jotain mikä tulee osaksi meitä. Osaksi olevaisuuttamme ja osaksi kokemuksellista todellisuuttamme. Osaksi tunnemuistojemme ja älyllisen kapasiteettimme isoa kokonaisuutta. Raja jonka ylittäminen meillä on edessämme on olosuhteiden luomaa, ei niinkään saneltua tai keinotekoisesti määriteltyä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vielä varsin myöhäisessäkin vaiheessa olisi mahdollista palata tarpomaan sitä pitkää ja hankalaa taivalta, josta ”raja” muodostuu, mutta helpompaa on, jos raja onkin pidemmälle ajanjaksolle kasautunut ”hidaste”, eikä niinkään keinotekoisesti määritelty ”raja”. On mielestäni yhtä hankalaa kasvattaa lasta tai nuorta, kuin elää uudelleen ne hidasteet, joita omalle kohdalleen on joskus saanut. Se on pitkäjänteistä työtä. Ennemminkin maratooni kuin pikainen pyrähdys tai puolueellisesti kyhätty rakennelma elämänvirran tielle. Elämän virta jatkaa kulkuaan joka tapauksessa. On kasvattajan vastuulla joko yrittää pysäyttää se tai ohjata sitä eteenpäin.

Estämällä elämää toteutumasta, pakottamalla elämä johonkin sellaiseen muotiin, johon elämä ei kuulu, tulee aikainsaatossa väistämättäkin huomaamaan, että ”virhehän tässä tuli tehtyä”. Elämä on miljardeja vuosia vanha juttu, eikä sen perimmäistä tarkoitusta muuteta muutaman vuoden aikana, johon lapsuuden tai nuoruuden vaikeimmat vastoinkäymiset osuvat. Aikuiselta tai kasvattajalta tämä edellyttää todellista taito – ja tietovalikoimaa, mutta myös viitseliäisyyttä. Jos viitseliäisyys puuttuu, jos tarve kehityksen ylläpidolle ja jälkikasvun hyvälle tulevaisuudelle ei merkitse mitään, niin silloin taitoja – ja tietoja ei tule käytettyä. Tosiasia on, että lapsi tai nuori pysähtyy pakolla kyllä hetkeksi, mutta vain hetkeksi.

Ohjaus tarvitsee liikettä.

Olen joskus leikkimielisesti pohtinut, että paras opus lasten kasvattamiseen ei suinkaan ole lapsen kasvatuksen opas, vaan Sun Tzun – sodankäynnin taito. Tämä ei tietenkään tarkoita, että aikuisen ja lapsen välinen todellisuus pitäisi tähdätä kasvatettavan tai kasvattajan täydelliseen nujertamiseen tai tuhoamiseen vaan siihen, miten taistelut voitetaan jo ennenkuin taistelu on alkanut. Taistelu tässä tarkoittaa itseoikeutetusti sitä tilaa, jossa lapsi tai nuori useimmiten selvittää vanhempiensa tai kasvattajansa heikkouksia ja haavoittuvuuksia jo pidemmän ajan takaa. Tähän saattaa mm. törmätä kaupassa varsin arkisen ilmiön parissa. Oletkin varmaan joskus kohdannut sen tilanteet, jossa lapsi kieppuu ja huutaa naama punaisena kaupan karkkiosaston lattialla, ja vanhempi tai kasvattaja on äärimmäisen vaivaantuneena lähellä.

Tässä kohtaa monella meistä tapahtuu samanlainen ilmiö, kuin sillä – kun joku raapii kynsillä liitutaulua tai veitsellä posliinilautasen pintaa. Tekisi mieli huutaa kurkku suorana, että ”nyt jumalauta hiljaa siinä! Sinä et saa mitään ja se on ihan oikein, perkele!” Tosiasia kuitenkin on, että tämä ei johda toivottuun lopputulokseen, koska tällöin me olemme regressoituneet sen huutavan ja hikoilevan lapsen tasolle ja osoittaneet lapselle, että tämän parempaan minä en pysty. Tästä ei paljoa pahemmaksi voi laittaa, ellei sitten käy kiinni lapseen ja ala ravistelemaan tätä, huutaen samalla, että ” nyt jumalauta hiljaa siinä! Sinä et saa mitään ja se on ihan oikein, perkele!” Silloin ollaan menetetty kaikki arvostus lapsen silmissä. Ja se kostautuu myöhemmin.

Ohjataksemme siis jotain niinkin suurta, kuin lapsen pyhää rajojen testaamista, pitää meillä olla muutama asia. Yksi on elävä ja toimiva lapsi, toinen on elävän ja toimivan lapsen temperamentti. Ajattele rekkaa, tai vaikkapa matkustajalaivaa. Rekka ei liiku. Käännät kaikin voimin rattia. Mitä tapahtuu? Ei yhtään mitään. Renkaat kyllä kääntyvät, mutta rekka ei liiku lainkaan sinne minne haluaisit. Sama homma matkustajalaivan kanssa. On tyyni keli. Laiva ei liiku. Käännät ruoria minkä ehdit. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Liike on oleellinen tekijä ja liike tässä tarkoittaa lapsen tai nuoren tarvetta ravistella olemassa olevia sovinnaisuuden rajoja. Aikuisina meidän tehtävämme on joko yrittää estää tätä tai ohjata nuoren tarvetta turvallisemmille selkosille. Ja usko pois, vain toinen näistä on kestävä tapa toimia.

Olen ammatiltani Ratkaisukeskeinen Terapeutti, Neuropsykiatrinen ohjaaja, Hyvinvointivalmentaja, Henkilöstömotivaattori, Psykiatrinen Sairaanhoitaja, Tukihenkilö ja Sosiaali – sekä terveyspalveluiden palvelutuotannon Case – työnohjaaja. Palveluitani mielenterveyden saralla ja hyvinvoinnin edistämiseksi, sekä työyhteisöjen case – työnohjauksen tiimoilta tarjoan osoitteessa www.mielenkarttapalvelut.fi

Advertisements

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.