Psykologia – kouluikä – ja oppiminen.

Jo ennen kuin kouluikä alkaa saavutetaan lapsuudessa vaihe, jossa symboleiden ymmärtäminen uudella tapaa luo symboleiden kautta muodostuneelle todellisuudelle uuden ulottuvuuden. Tämä ulottuvuus antaa käytetyille ja myös ymmärretyille sanoille sekä kuville/kuvioille merkityksen lapsen mielen sisällä. Toisinsanoen, asiat ympäröivässä maailmassa muuttuvat lapsen mielessä asioiksi, joilla on jokin muukin merkitys kuin olemassa olon merkitys. Lapsi oppii käsittelemään asioiden olemassaoloa ajatuksen tasolla, joskin vielä vahvasti tunnekokemusten siivittämänä. Tätä vaihetta kutsutaan esioperationaaliseksi vaiheeksi.

Tehtäviä asioita kohtaan muodostuu suunnitelmallisuutta. Lapsi osaa esimerkiksi hyvin karkeasti suunnitella mitä aikoo tehdä seuraavaksi, vaikka lähtökohta tälle olisikin alkuun varsin sotkuista ja sekavaa toimintaa. Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen esimerkiksi asioiden piirtäminen sujuu jo ennaltasuunnitellun valossa kohti lopullista taideteosta, vaikka piirtäminen vielä kaksi vuotiaana olisi täysin käsittämätöntä söherrystä. Suunnitelmallisuuteen liittyy kuitenkin eräänlainen omituisuus. Tässä vaiheessa elämäänsä lapsi saattaa toisinaan ajatella, että tahtomalla jotain asioita (toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän) saa lapsi asioita muuttumaan. Ajattelu on ”minusta” lähtevää. Lapsi ei tässä kohtaa vielä esimerkiksi välttämättä täysin ymmärrä, että pysyvä asioiden määrä, ei muutu vain koska mitta-astian muoto vaihtuu, tai että esimerkiksi Auringon laskiessa Aurinko on mennyt vain horisontin taakse, eikä esimerkiksi nukkumaan. Vähitellen lapselle muodostuu kuitenkin mielenteorian kehittymisen myötä ja ymmärryksen syvenemisestä johtuen, toisten olioiden kokemusmaailman käsittäminen. Kaikki ei yht’äkkiä olekaan minun ympärilläni pyörivää, eikä maailma todellakaan ole minun ajatuksieni jatke, vaan asiat ovat olemassa muutenkin.

Vähitellen tämän kauden lopulla, hieman ennen peruskouluiän alkua ymmärretään pysyvyyden merkitystä jo syvemmin ja ajantajun varsin alkeellinen kehittyminen mahdollistuu (ilta, yö, aamu, päivä ja niihin liittyvät tehtävät). 

Elämään liittyvistä säännönmukaisuuksista tulee konkreettisia ja sellaisina ne ymmärretään. Lapsi saattaa esimerkiksi ajatella, että jos vanhempi ylittää tien muualta kuin suojatien kohdalta, voi vanhempi joutua vankilaan. Toisinsanoen, on hyvin tavanomaista, että lapsi tekee lukemattoman määrän täysin virheellisten päätelmien kautta. Tämä omalta osaltaan vie lasta myös maagisen ajattelun suuntaan, jossa muun muassa möröt, peikot, noidat ja elottomat asiat ovat ja elävät

Tämä on aikaa ennen esikoulua, esikoulun ja koulun alkamisen välillä. Varhaislapsuuden ja keskilapsuuden välimaastoon sujahtanut tasainen, mutta kuitenkin lasta valmistava vaihe, jota seuraa latenssivaihe, jolloin käytännössä kaikki tiedollinen, sosiaalinen ja perimälähtöinen kehitys näyttelevät merkittävintä osaa lapsen kehityksessä. Tämä seesteinen vaihe valmistaa lasta myös seuraavaan vaiheeseen, jossa lapsen seksuaalisuus siirtyy pienten, piilotettujen irtiottojen kautta vanhempien, perheen ja läheisten ihmisten maailmasta leikkien ja pelien, sekä ystävyyssuhteiden myötä lapsen henkilökohtaisen seksuaalisen kehityksen suuntaan. Toisaalta tämän vaiheen aikana lapsen arjessa tapahtuu myös isoja muutoksia osana uusia pseudoryhmiä, joista varmastikin merkittävimmäksi nousee koulu, koulun kautta muodostuneet uudet läheisverkostot ja harrastusporukat, jotka linkittyvät vähitellen osaksi lapsen kehitystä, uusien itseilmaisutapojen myötä.

Lapsen kehitystä sinänsä palvelee tässä kohtaa myös kokemuksien kautta saatu palaute onnistumisista ja epäonnistumisista. Myönteiset onnistumisen kokemukset palvelevat lapsen lapsen käsitystä itsestään oppijana kun taas epäonnistumisen asioiden kanssa saattavat aiheuttaa helpostikin luovuttamiskynnyksen kasvua ja tätä kautta eristäytymiskokemuksien kehittymistä eräänlaisiksi ratkaisukeinoiksi arjen asioiden hoitamisessa. Paljon on myös kiinni siitä, miten koti, vanhemmat ja läheiset ihmissuhteet tukevat ja tarjoavat turvaa kehittyvälle lapselle näissä tilanteissa. Muodostuuko lapsen kokemusmaailma sellaiseksi, jossa menneisyyden keinovalikoimaa ja kokemuksia leimaa erityisesti kielteisten kokemusten summa, vai näyttäytyvätkö tulevaisuuden haasteet itsessään pelottavina eivätkä esimerkiksi mielenkiintoa herättävinä kokemuksina.  Oman osuutensa asiaan muodostaa myös neuropsykiatrinen erityislaatuisuus, temperamenttipiirteisiin vastaavuus perhepiirissä ja perimä. Mikäli kasvattajien on vaikeaa toimia tietyn temperamenttipiirteen tai lapsen mielenkiinnonkohteiden suuntaajina/vahvistajina, on mahdollista, että päädytään tilanteeseen, jossa lapsen on alati vaikeampaa sopeutua johonkin uuteen, tarjottuun malliin oppia/sisäistää arjessa toimimiseksi tarvittavia taitoja.

Sen lisäksi, että arjessa selviytyminen edellyttää kehittyvältä ihmislapselta henkisten ominaisuuksien jalostumista, edellyttää se myös fyysistä kasvua. Fyysinen kasvu ja kehitys on edellytys yhteiskunnassa toimimiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi sekä niistä selviämiseksi. Ajoittaisten kasvupyrähdysten ohella kaikenlainen kasvaminen on yleensä rauhallisen tasaista. Sukupuolten väliset erot kasvussa ovat alkuun vähäisiä, mutta ero alkaa käymään selkeämmäksi murrosiän kynnyksellä. Terveellinen ravinto, riittävä lepo ja turvalliset, hyvää kehitystä turvaavat kasvuolosuhteet ovat omiaan tukemaan niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin kehitystä.

Nykyisellään murrosikä alkaa hieman aiempaa nuorempana koska ravitsemustilanne länsimaissa on hyvä. Kuukautiset alkavat tytöillä hieman aiemmin, koska ravintoa on saatavilla ja ravinto on energiarikasta. Toisaalta energiarikas ravinto nostaa lasten ja nuorten ylipainoisuuden määrää, mikä itsessään vaikuttaa muun muassa nuorten fyysiseen aktiivisuuteen, mutta myös fyysisen aktiivisuuden vähyyden kautta sosiaalisen eristäytymisen lisääntymiseen. Tämä taas vaikuttaa tiettyjen temperamenttipiirteiden kohdalla arjesta selviytymisen keinojen vaikeutumiseen ja psyykkisten ongelmien lisääntymiseen.

Aivojen kehitys ottaa huimia loikkia keskilapsuudessa useammassa eri erässä. Aivojen kehitysloikat tapahtuvat jaksoittain ja ne sijoittuvat varhaisimman keskilapsuuden ja teini-iän keskivaiheen välimaastoon. Aivojen tilavuus lisääntyy, ja aivojen valkean aineksen määrä kasvaa. Samanaikaisesti harmaa aivo aine häviää. Kehitykselliset muutokset aivoissa kulkevat käsi kädessä yksilön  todellisessa maailmassa tapahtuvan kehityksen kanssa. Kehityksen alkuvaiheessa lapsen aivot ovat kuin kauttaaltaan uutta kokemusta imevä sieni, ja tämä pitääkin paikkaansa – sillä käytännössä koko aivokapasiteetti on käytössä uuden kokemusmaailman auetessa lapselle maailmanlaajuisena kokemusten ja tuntemusten näyttämönä.

Fyysisen ja motorisen kehityksen myötä maailma avautuu yhä enemmän. Alkuun liike saattaa olla vielä joiltain osin kömpelöä, mutta ajan kanssa motoriikka muuttaa toiminnan sujuvammaksi. Tämä mahdollistaa sulavampien liikkein ohessa myös uusien taitojen ilmaantumisen ja yhä tarkempien motorististen toimintojen hallitsemisen. Tämä usein johtaa myös ensimmäiseen kosketukseen niiden tilanteiden kanssa, jotka ovat myös hengenvaarallisia ja voivat aiheuttaa pahojakin loukkaantumisia. Myös motorinen kehittyminen noudattaa alkuun tyttöjen ja poikien välilä samaan tahtiin tapahtuvaa kehityskaarta. Alkuun tytön saattavat pärjätä hieman paremmin esimerkiksi eriasteista ketteryyttä vaativissa tehtävissä, mutta vähitellen tilanne tasaantuu poikien lihasmassan kasvaessa. Tytöt pärjäävät jatkossa paremmin erilaisissa tarkkuutta vaativissa tehtävissä ja vartalon hallintaa edellyttävissä toiminnoissa.

Ongelmaksi saattaakin muodostua motorisen kehityksen ollessa vielä kovin alkuvaiheessa se, miten lapsi ajattelee oman olemassa olonsa ja ympäröivän todellisuuden ymmärtämisensä ja todellisten tapahtumien välisen vuorovaikutuksen muodostuvan. Saatetaan esimerkiksi rynnätä päättömästi tielle, ajattelematta tai hahmottamatta lainkaan lähestyvän auton nopeutta, junan vauhtia, etäisyyttä tai sitä riittääkö raiteiden jälkeen tila junan väistämiseen. Lapsi ei ehkä myöskään osaa vielä tässä vaiheessa tarkastaa aivan niin tarkkaan kuin pitäisi ohiajavaa liikennettä. Lapsi saattaa esimerkiksi rynnätä linja-auton etupuolelta tielle ja joutua linja-autoa ohittavan auton töytäisemäksi jne. Myös erilaisista etäisyyden, korkeuden, kuumuuden tai muiden suureiden hahmottamisen kanssa on useasti vaikeuksia.  Kehittymätön arviointikyky vaikutaa suoraan siihen, miten lapsi yliarvioi omia taitojaan tai olemistaan maailmassa. Ei ole myöskään poikkeuksellista, että aliarviointi omien taitojen suhteen aiheuttaa täysin käsittämättömiä säntäilyjä ja pyrähdyksiä, käännöksiä, kurvailuja ja ratkaisuja. Motorinen kehitys kehittyy alkuun lapsuuden leikeissä ja voimainkoetuksissa, mutta toisaalta nämä myös omalta osaltaan edellyttävät jonkinlaista pohjaa motoriikan kehityksen saralla. Fyysistä kanssakäymistä toisten lasten kanssa edellyttää myös jonkinlaisen varhaisen sosiaalisen ulottuvuuden kehitys. Tämä omalta osaltaan toimii myös henkisen kasvun projektiona suhteessa toisiin lapsiin ja oman ikäisten lasten kanssa. Tämä itsessään luo pohjaa lapsen ja nuoren kokemukselle siitä, kuinka pitkälle leikeissä voidaan mennä ilman, että leikki muuttuu todeksi. Todeksi leikki saattaa muuttua esimerkiksi leikkitappeluiden saralla, mikäli leikkijän on vaikea tunnistaa sosiaalisia konteksteja sellaisina kuin ne ollaan leikissä tarkoitettu.        

Ajan kanssa fyysinen osaaminen ja kyky toimia muuttuu myös ikätovereiden kesken arvostetuksi ominaisuudeksi. Tällöin on mahdollista, että esimerkiksi kömpelömpi nuori joutuu toisten nuorten vähättelemäksi, mikä taas vaikuttaa suoraan nuoren itsetunnon kehittymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, mikäli nuori on esimerkiksi neuropsykiatriselta tai temperamenttityypiltään helposti haavoittuva ja periksi antava. Usein juuri tietyillä neuropsykiatrisesti oirehtivilla lapsilla ja nuorilla on myös motorisia hankaluuksia, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa heidän asemaansa ikätovereiden joukossa mutta myös sosiaalisen aseman kehittymisessä. Fyysisesti kömpelöt lapset ja nuoret välttelevät mm. joukkuelajeja ja harrastuksia joihin liittyy fyysinen aspekti. Tämä omalta osaltaan vaikuttaa normaalin kanssakäymisen syntymisen kehittymiseen muiden ikätovereiden kanssa. Huomattava on, että siinä missä fyysisesti kömpelöt lapset ja nuoret kärsivät juuri tähän tapaan vuorovaikutussuhteiden ongelmallisuudesta, niin yhtälailla myös sosiaalisesti kömpelöillä lapsilla ja nuorilla on vaikeaa muodostaa hedelmällisiä psyykkisia ja fyysisiä vuorovaikutussuhteita ikätovereittensa kanssa.

Ajattelun kehittymisen ja koulussa oppimisen pohjana voidaan pitää suoraan varhaisessa lapsuudessa ja tämän jälkeisen keskilapsuuden kehityksen ohella, tapahtunutta ympäristön vaikutusta lapsen kehityksen suuntaajina. Merkittävänä vaikuttajana tässä on se, miten vanhemmat ovat reagoineet lapsen tarpeisiin ja miten lapsen turvallisuuden, sekä perustarpeiden toteutuminen ovat käytännössä tapahtuneet. Onko kehitys ollut siis turvallista ja ovatko kehitysvaiheet mahdollistuneet silloin, kun niiden on ollut tarkoituskin mahdollistua, tai ylipäätään sinnepäin. Tällöin puhutaan lapsen sisäisistä skeemoista, joissa välittyvät näkyville esimerkiksi ne taidot ja tiedot, sekä käytännön harjaantuminen, joka lapselle/nuorelle on muodostunut aiemmista vastaavista tilanteista. Tämä taito näkyy myös muistin kehittymisessä ja erityisesti semanttisen muistin hyödyntämisen mahdollisuuksissa. Mitä laajempi pohja lapsen käytössä muistin ja opin saralla on, sitä enemmän muistin nystyröitä häneltä löytyy uusien asioiden oppimista silmällä pitäen. Tähän ynnättynä kielen kehitys, koettujen asioiden ja ilmiöiden verkosto/kartta ja lapsen kanssa vuorovaikutussuhteessa olevat ilmiöt, ihmiset ja tapahtumat vaikuttavat vahvasti lapsen kehitykseen. Tietoja ja taitoja lapsi imee itseensä sekä assimilaation, että akkommodaation muodossa. Oppimista tukevia kokemuksia ovat aiempien kokemusten muodostaman pohjan lisäksi myös sellaiset vuorovaikutukselliset tekijät, jotka ovat rohkaisseet uuden tiedon ja kokemusten vastaanottamiseen. Jatkossakin on tärkeää, että palaute opituista asioista on myönteistä ja kannustavaa sekä opettajien, että opiskeluryhmän suunnalta. On myös oleellista, että vahvuuksien ohella lapselle ja nuorelle annetaan mahdollisuus ymmärtää omien kehityskohteittensa olemassa oleminen ja mahdolliset heikommin hallussa olevat osa-alueet. Opittujen tietojen ja taitojen avulla, sekä oppimisprosessin aikaisen myönteisen palautteen turvin lapsi/nuori uskaltaa heittäytyä jatkossakin uuden oppimisen maailmaan ja työskentely omalla epämukavuusalueella helpottuu.

Mitä tulee asioiden oppimiseen, on hyvä muistaa myös opetushenkilökunnan kyky tarjota opiskelijoille, lapsille ja nuorille heidän oppimistapojaan ”tulkitsevia oppimismuotoja”. Kielen oppimisessa, sanallisia valmiuksia vaativissa tehtävissä voidaan mennä kokolailla laajastikin myötäilevällä opetustyylillä eteenpäin, mutta esimerkiksi matemaattisten oppiaineiden kanssa on syytä painottaa kaavamaisen sisäistämisen ja soveltamisen tekniikkaa.

Keskilapsuuden aikana kaikista nuorista noin yhdellä kahdestakymmenestä paljastuu eriasteisia keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriötekijöitä. ADHD, ADD, ASPERGER ovat kenties useimmiten esiin nousseita neuropsykiatrisia oireita, jotka hankaloittavat yhteisen suunnan ja oppimistapojen löytämistä lapsen oppimisen tueksi. Lääkehoidolla tilannetta voidaan korjata esimerkiksi kouluviikkojen aikana niin, että lapsi/nuori syö metyylifenidaattivalmistetta kouluviikolla aamuisin ennen kouluun lähtöä. Huomioitavaa kuitenkin on, että neuropsykiatrisesti oirehtiva lapsi ja nuori tarvitsee usein aikuisen ihmisen tukea ja ohjausta lääkehoidosta huolimatta. Myös muut rauhoittumista tukevat keinot, kuten oma oppimistila, hälyääniä vaimentavat kuulosuojaimet ja opiskeluryhmän pieni koko tukevat tällaisen lapsen opiskelumahdollisuuksia.

Neuropsykiatrisesti oirehtivan lapsen/nuoren kohdalla arjen struktuurissa pysyminen on myös eriarvoisen tärkeää. Arjen muutoksien ennaltakäsittely tukee normaalistikin lasten ja nuorten kykyä sisäistää ja selviytyä arjen muutoksista, mutta erityisen tärkeäksi asioiden ennakoiminen tulee silloin kun nuorella on keskittymiskyvyn tai tarkkaavaisuuden kanssa ongelmaa. Tällaisten lasten ja nuorten kanssa työskentelevien henkilöiden olisikin hyvä olla perehtyneitä neuropsykiatrisesti oirehtivien lasten ja nuorten kanssa toimimiseen. Nykyään on mahdollista syventää tietoisuutta tämän asian tiimoilta muun muassa kouluttautumalla neuropsykiatriseksi valmentajaksi tai ohjaajaksi.  

Advertisements