Onnistumisen tiellä.

 

Kuinka monta kertaa olet yrittänyt onnistua jossain? Kuinka monta kertaa olet päättänyt onnistua jossain? Kumpaa kielikuvaa käytät mieluummin

”minä yritän nyt – -” vaiko ”minä teen nyt..”

Uskoakseni valtaosa meistä käyttää ensimmäistä. Me yritämme tehdä mieluummin jotain, kuin suoraan myöntäisimme tekevämme jotain.

Ajattele kuinka hurjaa olisi kuulla lentokoneen kyydissä ollessaan, lentokapteenin kuuluttavan, että ”minä yritän nyt laskeutua – -”.

 

Mitä tehdä silloin, kun onnistuminen, tekemisestä tai yrittämisestä huolimatta ei tuota onnistumista? Missä vika saattaa silloin piillä?

Kuinka helppoa on jäädä roikkumaan johonkin sellaiseen, mikä on tuttua, turvallista, rohkaisevaa paikallaan olemiseen ja ennenkaikkea jotain sellaista jossa me vain yksinkertaisesti saamme selviytyä?

Onko tuttu helvetti kuitenkin lopulta parempi vaihtoehto kuin tuntematon, rajaton vapaus? Minkälaiseen asioiden tekemiseen johtaa sellainen ajattelu, jossa me jo valmiiksi kurotamme kohti tämän päivän valaisemaa mahdollisuutta, ja pelkäämme sitä tosiseikkaa, että ehkä siipemme eivät vielä täysin kannakaan?

Voiko kyseessä ollakin jotain sellaista, mitä me haluamme vain, koska muutkin haluavat sitä, tai vain – koska me luulemme tarvitsevamme sitä koska muutkin tarvitsevat? Kenen tarpeita me todella olemme täyttämässä normaalissa, kiireen ja tekemisen sävyttämässä arjessamme?

Kuinka usein me kysymmekään itseltämme, että haluanko MINÄ tätä todella – sellaisilla sanoilla, sellaisilla lauseilla, jotka eivät kuulosta lainkaan meidän sanoiltamme?

Entä jos epäonnistumisemme johtuvatkin pääasiassa siitä, että me emme todella halua jotain sellaista, mitä kohti olemme sokeasti pyrkimässä ja kenties toteuttamassa osana jotain muuta projektia, tai kenties me toimimmekin niin, että olemme jo ohittaneet ja ylittäneet sen lakipisteen, jossa olisimme voineet pysähtyä, hioa strategiaamme ja suunnitelmaamme matkalla kohti seuraavaa päämääräämme. Kuinka hankalaa se olisi?

Helpompaa kuin uskottekaan. Elämä ei ole näiltä osin kovinkaan monimutkaista. Voit kokeilla tätä missä tahansa, minkä tahansa tehtävän kanssa; pohdi jotain mitä haluaisit tehdä. Se olkoon päätepiste jonkin asian tekemiselle. Sanotaan vaikka, että haluat säästää rahaa.

 

Päätepiste on täten rahan laittaminen säästöön mahdollisesti sellaiseen paikkaan, jossa raha kasvaa korkoa tai tuottaa jotain muuta oleellisesti merkittävää. Mutta mitä tämän jälkeen.

Mitä tätä ennen.

Entä jos hajauttaisitkin säästökohteitasi? Entä jos pohtisitkin ison kokonaisuuden keräämistä alkuun jollakin tietyllä aikavälillä kasvamaan korkoa ja pohtisit samalla ”korkoa korolle” ajatusta – ja tutkisit mahdollisuuksia sijoittaa olemassa olevia varojasi kiinnostaviin kohteisiin – esim. niiden saavutettua jonkin tietyn määrällisen rajan. Kuinka hankalaa se olisi? Mitä jos tekisitkin itsellesi ketjutettuja ajattelukuvioita. Aloittaisit pisteestä A). Etenisit pisteeseen B). Sitten jatkaisit C:n kautta joko D:hen ja kohti päämäärääsi, jonka jälkeen jatkaisit esim. A:n ja B:n suuntaan. Tämä on varsin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, mutta vain silloin kun toiminta itsessään tarjoaa palkkion. Kenties palkkio voisikin olla se, että olet uskaltanut kokeilla, heittäytyä, tuntea ja lähteä liikkeelle jostain sellaisesta, missä olet jo pidemmän aikaa ollut jumissa.

Kun lopulta uskallat ja haluat lähteä toteuttamaan jotain sellaista, mikä on todella haaveesi, unelmasi ja ennenkaikkea jotain sinun omintasi – huomaat, että vastoinkäymiset eivät enää tunnu esteiltä vaan mutkilta, joiden kiertäminen avartaa näköalaasi kaikesta mitä tulet matkallasi ohittamaan. Matkalla kohti päämäärääsi ja sen ylitse.

Advertisements