Onko se pahasta?

Ihmismieltä kiehtoo epäsovinnaisuus, rajatilat ja kaikki sellainen, mitä me emme voi kovinkaan helposti selittää arkisina ilmentyminä.

Me elämme omaan tasapainoiseen tapaamme yhteisesti sommittelemassamme arkipäivässä ja todellisuus tapahtuu kaiken aikaa ympärillämme sellaisessa muodossa, kuin sen ollaan tarkoitettukin tapahtuvan.

Harvempi meistä voi todella vaikuttaa ulkoisen maailman tapahtumiin suoraan tai epäsuoraan vain toimimalla täysin sokeasti, välinpitämättömästi, tarkoituksenmukaisesti ja omaehtoisesti. Muutamia tällaisia ihmisiä historia kuitenkin tuntee nimeltä – ja heidän tekojensa kautta.

Toimiakseen vain omaehtoisesti, piittaamatta minkäänlaisesta todenmukaisuudesta, sosiaalisen todellisuuden edellyttämästä vastuunkannosta tai ylipäätään siitä, että toiset ihmiset eivät edusta tällaiselle yksilölle mitään muuta kuin oikeudettomia käyttöhyödykkeitä ja erilaisin epäsovinnaisin keinoin alistettavia asioita – vaatii ihmiseltä jonkinasteisia negatiivisia supervoimia, joiden kuvaaminen ilman persoonallisuuspiirteiden tarkastelua on kaikinpuolin vaikeaa – mutta kuitenkin, varsin arkista. Itseasiassa, sosiaalinen media huokuu tätä tapaa ajatella, eikä kukaan pidä sitä mitenkään omituisena.

Menemättä kuitenkaan suoraan persoonallisuuspiirteiden tarkasteluun, voimme tarkastella eri tahojen käyttäytymistapojen painottuneisuutta ja eräänlaisia ääriesiintymiä – joiden kautta pääsemme askeleen lähemmäs tätä äärimmäistä omaehtoisuuden kaltaista toimintamallia.

Tunnetko, tai tiedätkö sinä ihmisen, joka on säälimättömän röyhkeä ja itsekeskeinen? Monet meistä ovat aika ajoin röyhkeitä – mutta minkälaisessa tilanteessa röyhkeys ylittää sovinnaisuuden rajat?

Entä missä vaiheessa itsekeskeisyyden rajat ylitetään?

Punaiset tiilet katolla. Puutarha täynnä unelmia. Vieraita odotellaan tulevaksi.
majatalo.

Kenties se, milloin ymmärtämämme sovinnaisuus ylittyy – liittyy juuri siihen ulottuvuuteen, jossa meidän tulisi piitata totuuden vaikutuksesta yhteiseen hyvään ja johonkin sellaiseen – minkä perimmäinen merkitys pitää ulottua kaikkien ihmisten perustavanlaatuiseen ihmisarvoon.

Kenties ihminen, joka välittämättä toisten tunteista, toisten oikeuksista ja toisten asemasta itseensä nähden – ja käyttäytyy samalla piittaamattomasti toisia kohtaan – ylittää sovinnaisuuden rajat.

Tai kenties rajat ylitetään silloin, kun meitä kohtaan käyttäydytään muuten uhkaavasti, juonittelevasti tai yhteisesti sovituista normeista riippumatta.

Tai kenties, me ajattelemme asian olevan näin – ja luommekin tätä kautta jonkinlaisen peilaavan tavan käyttäytyä, nähdäksemme tämän käytöksen uhkaavana, juonittelevana ja yhteisesti sovituista normeista irtonaisena käytöksenä.

Voi olla, että tällaisen tahon läsnäolo saa meidät ajattelemaan myös jonkinlaista kurinpalautuksellista lähestymistapaa – samoin kuin tällainen taho saattaa ajatella kurittavansa meitä oman säälimättömän toimintansa kautta; täysin vailla tunteita, mutta kuitenkin tavoitteellisesti.

Röyhkeys ja säälimättömän itsekeskeinen olomuoto saavat meistä valtaosan raivon partaalle. Tämä on nähtävissä kaikessa mitä ympärillämme tapahtuu. Ei tarvitse kuin mennä sosiaalisen median keskustelupalstoille seuraamaan keskustelua huomatakseen, kuka edustaa mitäkin osapuoliskoa keskustelun sisällä.

Me menetämme helposti malttimme ihmisen kanssa, joiden sosiaaliset taidot ovat heikot – tai, mikäli niissä näkyy selkeästi tai vähemmän selkeästikin tarve toisten tahojen ajattelutapojen säälimättömään hyödyntämiseen – riippumatta siitä, loukkaantuuko toinen taho tästä tai riippumatta siitä, minkälaisia seuraamuksia tällaisella toiminnalla on toisten hyvinvoinnille.

Hyvänä perusperiaatteena tällaisen tahon ”ei – ymmärtävälle” kohtaamiselle on, että hänen mahdollinen musertamisensa tuntuu väärältä, mutta jollain kierolla tapaa myös hyvältä, ja houkuttelevalta. Samaa voitaneen sanoa myös sellaisesta ajattelutavasta, jossa toisen tahon mitätöinti tuo samanlaisen helpotuksen tunteen kuin kutiavan ihottuman raapiminen tuo kenelle tahansa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällainen ”kutiava ihottuma” olisi kuitenkin varsin oleellinen ja merkittävä arjen kulkua vaikeuttava aihe, joka pitää saada pois päiväjärjestyksestä.

Entä jos saisimme kysyä tältä taholta, (joka ei välitä toisten hyvinvoinnista muuten kuin täysin pinnallisesti ja pohjimmiltaan tavoitteellisesti -) että miksi sinä olet tullut tapaamaan meitä – mitä luulette hänen vastaavan? Olisiko hänen antamansa vastaus empaattisesti latautunut mielistelypyrkimys – jonka varjolla hän yrittäisi päästä tekemään kanssamme lähempää tuttavuutta – ja kenties jotain minä kautta hän saattaisi alistaa meidät omille tavoitteilleen.

Vai olisiko hänen vastauksensa aidosti huoleton.

Tähän pohdintaan minua inspiroi Ted Bundyn viimeaikoina esillä ollut, ja varsin kritisoitu dokumentaarinen tarina, mutta myös nykyinen sosiaalinen media.

Vaikka sosiaalinen media mahdollistaakin asioiden käytännönläheisen tarkastelun ja konkretian – alistuu todellisuus liian usein sosiaalisessa mediassa vaikuttavien taustavaikutusten/taustavaikuttajien käyttöön.

Tämä ei johdu siitä, että yksittäiset ihmiset, kuten Ted Bundy – toimisivat jotenkin täysin tunteettomasti tai taka-ajatuksien sanelemana – vaan siitä, että sosiaalista mediaa ilmiönä ja alustana vaivaa kyvyttömyys omien käyttäytymismallien kohtaamiseen ja käsittelemiseen – vastatunteiden, ja erityisesti kielteisten vastatunteiden kautta. Vastatunne tarkoittaa sitä tunnekokemusta, jonka käsiteltävänä asiana oleva asia herättää käsittelijässä (ihmisessä). Onkin tosiasiassa paljon helpompaa hypätä valmiiseen muottiin, jossa meteli on jo valmiiksi korvia huumaava.

Sosiaalisen median tarjoama ylitodellisuus huokuu joka solullaan ajattelutapoja ja käytänteitä, joissa ihmiset menevät romanttiselle reissulle Temptation Islandille, tai Fort Boyardin kaltaisille, eriskummallisille arvoitusreissuille – tai tapaavat sen ainoan oikean rakkauden Maajussille Morsian ohjelmassa, bachelor suomi finaalissa.. tai kehittävät kilpailuhenkisyyttään The Wall – suomi kilpailussa pudottelemalla erivärisiä palloja seinällä vilistäviin suppiloihin. Tähän on helppoa hypätä mukaan, koska meteli on järisyttävän kova. Minua kiinnostaa todella – että minkälainen tulevaisuus tällä ajanjaksolla, jossa elämme – on?

TED BUNDY

Advertisements

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *