Mielenkartta – politiikka. Muutama ajatus ilmastonmuutoskeskustelusta.

 

Perusteluita sille, miksi ilmastonmuutokseen ei haluta olla vaikuttamassa on monenlaisia. 

Ensimmäisenä ja kenties viimeaikaisessa keskustelussa merkittävämpänä notkahduksena ollaan nostettu esiin – varsin asianmukaisesti teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen. Totta on, että tämä huolestuttaa monia. Teollisuus on kautta vuosien ollut Suomalaisen työn selkäranka, voi, leipä ja makkara. 

Ollaan kerrottu kovaan ääneen, että se mitä tapahtuu, mikäli meillä suomessa ilmastonmuutoksen torjuntaa tehostetaan niin, että saavutetaan yhteisesti sovitut ilmastoihanteet – kohtaa suomen teollisuutta joukkopako ulkomaille – sellaisiin maihin, jotka viisveisaavat ilmastosopimuksista. Tällaisia maita ovat mm. kiina, intia, yhdysvallat, venäjä jne., sekä monet muut halpatuotannon maiksikin nimetyt kaakkoisaasian valtiot. 

Mikäli teollisuutemme ainoa tie muutoksen kautta on rapautua – niin kannattaako sellaisessa teollisuudessa pakolla roikkua. Voimmeko me kehittyä teknologian saralla – ylitse sen pisteen, jossa olemme riippuvaisia saastuttavasta teollisuudesta, ja mitä se vaatisi? Mielestäni ympäristöä tuhoavassa kilpailuasetelmassa ei kannata roikkua, eikä siihen koriin kannata ”kaikkia munia laskea”.

Kannattaako kehittyminen ongelma – vai ratkaisukeskeisesti? Mielestäni ratkaisukeskeisesti. Ongelmakeskeisesti asiaa pohdittaessa eletään kaikilla tavoin ongelmien ehdoilla.  Teknologia ei kehity ”vapaasti” vaan markkinoiden ehdoilla. Se mikä myy vaatii kehittymistä osakseen. Näin on aina ollut ja tulee olemaan myös jatkossa. Muussa tapauksessa kilpailuasetelmamme ja se ”sarja” jossa kilpailemme laskee huomattavasti. Kun me kerran olemme tiedostaneet sen tosiasian, että halvantuotannon maissa vähät välitetään saastuttavan teollisuuden tuotannosta, niin miksi me kilpailemme samassa sarjassa kuin nämä maat, joissa tuotetaan halvalla ja välittämättä ympäristön asioista? Onko tämä ylipäätänsä kilpailua? Kenenkä ehdoilla tällaista kilpailua käydään? Ilmasto on muuttunut – mikä omalta osaltaan on saanut aikaan massaliikehdintää sotien ja epävakaiden olojen seurauksena. Ja tilanne käy tukalammaksi. Mikä on seuraava askel ja mihin suuntaan se otetaan? Varaudutaanko nyt jo seuraavaan massaliikkeeseen sieltä jostain – tänne jonnekin ja kuka tästä hyötyy? Poliittinen ikiliikkuja kolkuttelee ikkunaa; kun toisaalla ollaan valmiita tekemään turhaksi kaikki ne keinot, joilla tieteellisten tutkimusten mukaan ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä – niin toisaalta ilmaston lämpenemisen seurauksena syntyvä massaliike elinkelvottomilta alueilta lisääntyy. Kyllä. Siitä hyötyvät ne tahot jotka ratsastavat kovan politiikan ja kovien arvojen politiikalla. Hyötyykö tästä kukaan muu? Mielestäni ei. 

Trendit eivät synny tyhjiössä. Päättäjät eivät tosiaankaan ole muutoksen syy – vaan toteuttava välikappale.

Tämä menee monesti ohitse tavan tallaajalta. Mutta..

..jos Suomalaiseen politiikkaan on pesiytynyt tahoja, joiden mielestä ilmastonmuutokseen ei kannata edes yrittää vaikuttaa, saati teknologisia innovaatioita kehittää ympäristöystävällisempään suuntaan – koska on olemassa muitakin tahoja jotka eivät siihen halua olla vaikuttamassa – niin me olemme ennemminkin kusessa kuin kilpailukykyisiä. Toki tällainen politiikka ja poliittinen ideologia elää ja voi hyvin – kunhan asiat ovat tarpeeksi päin helvettiä. Ja samaa voisi sanoa myös siitä politiikasta, joka hyötyy em. poliittisen ideologian arvostelemisesta, koska mitään muutakaan ei haluta kansalaisten silmien eteen enää verhoksi vetää. 

Haittaa yhteiskunnallemme tuottaa erityisesti kehityksessä vastaanpyristeleminen.

Miksikö?

Koska ilmiö joka tästä seuraa on – että me alamme kilpailemaan lopulta halpatuotantotuottajamaiden kanssa halpatuotannosta.

Tästä seuraa eittämättä stagnaatiota, palkkatyön arvostuksen vähenemistä, palkkojen putoamisen kautta, halpatyövoiman lisääntynyttä tarvetta, ulkomaisten yritysten tunkua markkinoille jne.

Tämä on aikaisemmin tapahtunut monen monta kertaa ympäri maailmaa – eikä se tästä tule muuttumaan meidänkään kohdallamme. 

Advertisements

Vastaa