Liike on elämää.

Todellisuus ei muutu sillä, että taistelemme olemassa olevaa maailmaa vastaan. Meidän on sulauduttava todellisuuteen, maailmaan ja tähän päivään – ja tultava sinuiksi sen kanssa, mitä maailma on. Meidän on kyettävä muuttumaan itse – sillä maailma ympärillämme ei muutu mihinkään.

Liike on elämää. Elämä on liikettä. Motivaatio syntyy tunteesta.
Elämä on liikettä.

Liike on elämää. Se mikä ei liiku on olemassa, piilossa, näkyvillä mutta samaan aikaan kuitenkin ulottumattomissa. Me näemme liikkeen sellaisenaan, ja kaikki mikä pysyy paikallaan – on vain paikallaan. Me voimme ottaa ympäröivän todellisuuden syliimme, laittaa sen taskuihimme, kantaa sitä repussamme – mutta se ei muutu. Se vain on. Vasta sitten kun päätämme itse nähdä siinä jotain – me muutamme sen osaksi elämää.

Siinä missä olemassa oleva todellisuus aiheuttaa meissä tarpeen taistella vastaan – on meidän korvattava se uudella olemassa olevalla, joka tarvitsee tietynlaisen sidoksen menneisyyteen pysyäkseen ymmärrettävänä. Ja se minkä me opimme lopulta hyväksymään on myös osa sitä, mistä meidän on päästettävä irti – päästäksemme yhtenä päivänä eteenpäin.

Tämä voi kuulostaa julmalta. Tämä voi kuulostaa kylmältä. Voimme jopa ajatella, että kaikki mitä meillä on nyt – edistää hyvää oloamme – hyvinvointiamme ja sitä minkä eteen olemme tehneet kaikkemme jossain vaiheessa, saavuttaaksemme jotain. Mutta lopulta.. lopulta me huomaamme tukehtuvamme sisäisesti kaiken keräämämme tavaran, roinan, olevaisen alle, ellemme saa liikkua vapaasti. Silloin on tullut aika myöntää, että vain liike on elämää.

Sama koskee myös ajattelua. Rutiineja. Toistamisen pakonomaisuutta. Me saatamme ajatella, että jatkuva seesteisyys, jatkuva hitaiden aamujen toistuminen on parasta mitä voimme saavuttaa. Ja pitkälti näin onkin. Kukapa ei nauttisi lämpimistä kesäilloista, lintujen liverryksestä, auringonlaskun kajosta korkeiden puiden siimeksessä, hetkistä tyynellä järvenselällä.

Liike on luonnollista.

On kuitenkin vaikeaa uskoa, etteikö jokainen meistä kaipaisi jännityksen, turhautumisen, pettymyksenkin – ja ennenkaikkea kilpailun tunnetta vaihtoehdoksi sellaisille asioille, joista me nautimme täysin siemauksin silloin, kun saamme vain olla, voida hyvin ja lipua läpi iholla tuntemattomien kesäiltojen.

Tulee tarve liikkua. Tulee tarve kokea. Tulee tarvetta ymmärtää omat rajansa. Elää.

Advertisements

Vastaa