Posted on Jätä kommentti

Joukkoharhasta fobiaksi. Fobiasta ahdistukseksi

Osa yksilön kokemista pelkotiloista voi hyvinkin olla varsin itsepintaisia ja aiheuttaa merkittävääkin haittaa. Nämä voivat kohdistua esimerkiksi joihinkin tiettyihin eläimiin tai tiettyihin tiloihin, tai joihinkin ympäristöihin. Ei ole myöskään poikkeuksellista, että pelkotilat liittyvät toisinaan myös taudinaiheuttajia kohtaan, lääketieteellisiä apukeinoja kohtaan (esimerkiksi neula – tai injektioneulapelko). Näissä tilanteissa lopputuloksena saattaa olla mm. pyörtyminen, kollapsi tai paniikkireaktio ja siihen liittyvät paniikkiratkaisut.

Asiaa tuntevan Terapeutin kanssa kannattaa keskustella täysin avoimesti ahdistusta aiheuttavista elämän osa-alueista. Niitä ei ole syytä hävetä. Sellainen asia, joka lamaa elämää ei suinkaan ole este normaalille elämälle sen jälkeen, kun asiaan ollaan saatu muodostettua hyvä ja turvallinen lähestymisen malli. Terapeutti voi auttaa sinua tai omaistasi kohtaamaan ahdistavia ja mahdollisesti jopa paniikkihäiriön/paniikkikohtauksen kaltaisia tunnetiloja aiheuttavia tilanteita, tapahtumia tai elämääsi lamaavia esteitä turvallisen kanssakäymisen keinoin. Hyvä yhteistyö asiakkaan kanssa pitää lähteä asiakkaan tarpeesta, asiakkaan tarvitseman tuen ja terapian tarpeesta, johon etsitään yhdessä keinoja ratkaisuksi.

Yhdessä tukihenkilön, terapeutin, psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa -asiakkaan kanssa käytettyjä keinoja hyödynnetään ja kehitetään käytännössä ja ne käytännöt, joista asiakas hyötyy otetaan osaksi yhteistyön keinoja. Keinot voivat olla läpikäydyn moniäänisen elämän läpikäymistä turvallisesti, sekä pelkoa ja paniikkikohtauksia aiheuttavien asioiden kohtaamista.

(Archives of General Psychiatry 2002; 59: 242-248)

Sosiaalinen paine

Ratkaisut erilaisten pelkotilojen lähestymisessä eivät ole täysin itsestään selviä, vaikka ne useimmiten noudattavatkin perin juurin samaa kaavaa. Vähittäisen altistamisen kautta haetaan uudenlaisen sisäisen mallin muodostavaa kokemusta siitä, mikä aiemmin ollaan koettu pelottavaksi, paniikkia aiheuttavaksi tai jopa elämää estäväksi tekijäksi.

Sosiaalinen paine tai sosiaalinen konteksti saattaa toisinaan vaikuttaa siihen, miten yksilö kulloisessakin elämäntilanteessaan kokee todellisuuden. Yhteinen, jaettu harha jonkin asian olemassaolemisesta ei välttämättä ole ensisijainen syy sille, miksi jokin asia koetaan ahdistavana, pelottavana tai paniikkihäiriöön sysäävänä tekijänä. Sen sijaan joukkoharhan vaikutus vahvistavana tekijänä mille tahansa tunnekokemukselle, johon ei täysin omata henkilökohtaista kokemusta – on toteennäytettävissä monissa erilaisissa asiayhteyksissä.

Mitä voimakkaammin jokin asia vaikuttaa meihin tunnetasolla, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se vaikuttaa meihin tunnetasolla myös silloin, kun kokonaisvaikutus on epäsuotuisa. Esimerkiksi kuvat sota-alueilta, kuvat rikollisjärjestöjen raakuuksista, kuvat kaaoksesta ja tuhosta vaikuttavat sosiaalisen kontekstin kautta yksilöön vahvojen mielikuvien välityksellä, mutta myös silloin kun joku niitä haluaa hyödyntää omien tarpeidensa mukaisesti. Politiikka on tyypillisesti hyvää kasvualustaa tällaiselle. Populistinen politiikka, joka hyödyntää uhkaavia mielikuvia, pelkoa, surua ja tuskaa taasen vaikuttaa erittäin vahvasti kansalaisten mielipiteeseen juuri samaan tapaan.

Määräkohtainen pelko nojaa vahvasti juuri niihin tekijöihin, jotka meihin ovat vaikuttaneet aina varhaislapsuudesta asti. Mielikuvat, joista emme saa kiinni muuten kuin tunnemuistojen muodossa, muokkaavat järjellä käsiteltäviä ajatuksiamme juuri niin sekavaksi kokonaisuudeksi kuin mahdollista. Me muistamme tiettyjä ”pelottavia asioita” varhaislapsuutemme vuosilta. Sellainen voi olla pimeä alakerta, jokin tietty tuoksu, jokin yllättävä tapahtuma, jokin tietty erilainen ja vaikeasti ymmärrettävä tapaus ja sen luoma mielikuva tunteesta jonka olemme syvälle lapsen mieleemme unohtaneet. Näihin tekijöihin vaikuttamalla syntyy myös sosiaalinen konteksti määräkohtaiseen pelkoon.

Dewhurst K, Todd J. The psychosis of a association; folie à deux.

Entä Ahdistuneisuushäiriö?

Arviolta noin 5 – 10% ihmisistä kärsiin elämänsä aikana jonkinlaisesta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Valtaosa yleistyneistä ahdistuneisuushäiriöoirehdinnasta alkaa joko lapsena tai murrosiässä. Tämän me tiedämme – ja tämä itsessään ei ole poikkeuksellista, mutta voisivatko syyt yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ja erityisesti sen yleisyyteen juontaa juurensa samoista tekijöistä kuin eriasteiset fobiat, ja mitä osa-aluetta sosiaalinen konteksti tässä näyttelee? Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla vaikuttavia tekijöitä ei tarkkaan tiedetä. Uskotaan kuitenkin, että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on monikerroksinen häiriö, jossa vaikuttavat synnynnäiset rakenteelliset tekijät, erilaiset kehitysvaihden aikaiset rasitustekijät sekä stressaavat ja traumaattiset elämäntapahtumat, mutta myös sosiaalisen tukiverkoston vähäisyys.

Itsehoitona kokeillaan useimmiten erilaisia itsehoitokirjoja ja niiden kautta saatavia toiminnallisia ohjeita. Nämä toimivat yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla vaikuttaviin tekijöihin, kuten juuri pelkotiloihin. Tärkeää on kuitenkin muistaa myös stressaavien tilanteiden välttäminen. Tämä ei saisi muodostua tavaksi, koska hyvin nopeasti tästä muodostuu kehä joka ruokkii itse itseään ja yksilö alkaa välttämään kaikkea vaikeaa, kaikkia hyvääkin stressiä aiheuttavaa tekemistä sekä huonolla tuurilla myös sosiaalisia suhteita. Tämä omalta osaltaan saattaa ruokkia päihteiden käytön lisäämistä ikäänkuin rohkaisevana, estoja kadottavana apukeinona, mikä taas omalta osaltaa ruokkii alati pahenevaa ahdistuneisuuden tunnetta – ja täten sosiaalisten suhteiden yhä tyhjemmäksi käyvää olotilaa.

Miten sitten fobia ja ahdistuneisuushäiriö liittyvät toisiinsa? Fobian ja ahdistuneisuushäiriön mekanismeissa on kokolailla paljon yhtäläisyyksiä. Ahdistuneisuus saattaa myös puhjeta fobian ja erilaisten pelkotilojen tiimoilta. Toisaalta sitten taas vanhat, jo ohitetuiksi luullut pelkotilat saattavat uudelleen nousta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön myötä. Olenkin huomannut toimiessani asiakkaitteni kanssa, että sellaiset keinot, joilla normaalisti hoitaisin perinteisesti ahdistunutta asiakas toimivat hieman kokeillen ja mukaillen myös eri fobioista (pelkotiloista) kärsivien asiakkaiden terapiassa hyvin. Itseasiassa enemmän kuin hyvin. Monella tapaa pelkotiloja ja ahdistuneisuutta ruokkivien tekijöiden toimintamekanismi on hyvin samanlainen. Kumpaisestakaan ei oikein ole selkeää otetta, selkeää mielikuvaa, mutta ne muistuttavat jostain sellaisesta minkä olemassaoloa ei oikein osata nimetä, kuvailla tai edes havainnoillistaa.

Olen ammatiltani Ratkaisukeskeinen Terapeutti, Neuropsykiatrinen ohjaaja, Hyvinvointivalmentaja, Henkilöstömotivaattori, Psykiatrinen Sairaanhoitaja, Tukihenkilö ja Sosiaali – sekä terveyspalveluiden palvelutuotannon Case – työnohjaaja. Arjessa olen perheenisä, samoilija, kirjoittaja, blogisti, lukija, muusikko. Ylläpitämäni blogit sisältävät pohdintojani elämästä, kiireestä, hyvinvoinnista, yhteiskunnasta, politiikasta ja ihmisestä itsestään. Palveluitani mielenterveyden saralla ja hyvinvoinnin edistämiseksi, sekä työyhteisöjen case – työnohjauksen tiimoilta tarjoan osoitteessa

www.mielenkarttapalvelut.fi

Advertisements

Vastaa