Entä, jos olemmekin jo perillä?

Tässä olen nyt ja tuonne minun pitäisi päästä.

Tämä on hyvin tavallinen tapa lähestyä/hahmottaa jotain sellaista asiaa, jonka haluamme saavuttaa – mutta voisiko olla olemassa toinenkin tapa nähdä ja saavuttaa tie tavoitteeseen.

Likimain kaikki ajattelumme kumpuaa tällaisesta ajattelusta.

Me lähdemme liikkeelle jostain saavuttaaksemme jotain. 
Tällöin tavoittelemamme kokonaisuus lähtee rakentumaan ongelmien – ja mahdollisesti tavoitteemme tielle tulevien esteiden ehdoilla.

Mutta entäpä – jos ajattelisimmekin niin, että me olemme jo valmiiksi jossain, ja lähdemme peruuttamaan takaisinpäin sinne – mistä olemme lähteneet alunperin liikkeelle.

Eli tavoitteesta/tavoittelemastamme tilasta kohti lähtöpistettä, sitä hetkeä – josta lähdemme kohti tavoitetta.

Mitä meillä silloin olisi mukanamme?

Mitä me näkisimme matkan varrella – pois sieltä mihin olemme nyt menossa?

Mitä me ottaisimme mukaan sieltä, tavoitetilastamme – johon olemme matkalla – niistä tarvikkeista, asioista, peloista, uskomuksista, tavoista ja toiveista joita me sinne olemme vieneet?

Mitä jos tavoitteellinen, myönteinen ajattelu johtaisikin ajatteluamme toimimaan niin, että me lähtisimme peruuttamaan vähitellen niistä asioista, joita kohti olemme tänään suuntaamassa – takaisin kohti tätä päivää jossa me nyt olemme.

Mitä me olisimme saavuttaneet siellä missä olemme silloin, kun olemme perillä tavoitteessamme?

Mitä esimerkiksi matka tavoitteesta tähän päivään jaettuna neljään osaan kertoisi meille siitä, mitä viimeisen neljänneksen saralla olemme saavuttaneet ja mitä me koemme/tunnemme silloin tärkeäksi?

Mitä se voisi opettaa meille nyt?

Entä jos olemmekin jo perillä?

Tämä ei ole kovin monimutkaista – itseasiassa; me lähdemme useimmiten ajattelussamme liikkeelle siitä, että meillä on tavoite joka pitää saavuttaa.

Tavoitteen saavuttaminen lähtee kuitenkin jotenkin nurinkurisesti taas liikkeelle siitä, että meillä on ongelma, joka pitää ratkaista, jotta tavoite olisi saavutettavissa. 


Tavoitteellinen myönteinen ajattelu ei painota tässä kohtaa täydellisyyteen pyrkimisen mallia (tavoite on saavutettava) vaan täydellisyyden ymmärtämistä tietoisen läsnäolon mallissa (tavoite on läsnä, mutta paranneltavissa).

Advertisements

Vastaa