Posted on Jätä kommentti

Koronavirus. Hunaja-ansa.

Tämä on vaarallista aikaa olla poliitikko. Covid – 19 virus antaa monelle voimiensa tunnossa olevalle ja elävälle poliitikolle tai sellaiseksi haluavalle mahdollisuuden edistää omaa asiaansa tämän pelottavan vitsauksen varjolla.

Ei ole mennyt kovinkaan pitää aikaa siitä, kun koronavirus Covid – 19 rantautui suomeen. Toisaalta, ei ole mennyt juurikaan aikaa siitä kun vasta saimme tietää nykyisellaan Covid – 19 viruksena tunnetusta viruksesta ylipäätänsä. Jo nyt on kuitenkin nähtävillä, että osa poliitikoista tai ääriliikkeitä edustavista tahoista pyrkii kaikin keinoin ottamaan tilanteen haltuunsa ja pelailemaan verta vuotavan yhteiskunnan jaloissa omaa peliään, oman etunsa nimissä.

Kenties kaikista räikeimpinä on nähtävä äärioikeistopiireissä toimivien, rasististen liikkeiden pyrkimys hyötyä yleisestä sekasorrosta ja sitä mahdollisesti seuraavasta taloudellisesta taantumasta. Tämä luonnollisestikin on historian valossa hyvää aikaa tämän kaltaiselle ajattelulle ja hyödynnettävissä, jos niikseen tilanteen katsoo omaa ajatusta hyödyttävän, mutta tietynlaisia riskejä tähänkin liittyy. Riski väkivaltaiseen yhteenottoon on läsnä sekä itse koronakriisin aikana, että sitä seuraavan taantuman aikaan. Väkivaltainen yhteenotto kansan keskuudessa on aina riski kansalaissodan syttymisen tiimoilta. Paljon riippuu siitä, että minkälaisen kannatuksen yhteiskuntaa vastaan suunnatut ryhmittyvät saavat taakseen. Toistaiseksi Suomesta ei toivottavasti löydy sellaisia poliittisia toimijoita, jotka yhteiskuntavastaisia aivan näissä määrin olisivat. Vai onko sittenkin?

KORONAKRIISI VENYY JA VENYY.

Tarkoitus ei ole kuulostaa pelottavalta, mutta niin tässä taitaa lopulta käydä, että koronakriisi tulee venymään kuukausien ja taas kuukausien mittaiseksi rupeamaksi. Tämä kaikki syö luonnollisestikin yhteiskunnan varoja ja aiheuttaa yhä syvemmälle menevää kurjuutta. Ollaan arveltu ja laskettu monenlaisissa laskelmissa, että koronakriisin mainingit aaltoilevat pitkälle yli tulevan kesän, ja synkimmissä arvioissa ollaan myös esitetty, että syksyllä todennäköisesti alkava ”toinen aalto” olisi vielä pahempi kuin tämä ensimmäinen. Nähtäväksi jää. Itse en usko, että pitkittyessään koronakriisi, tai miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua jää ainoaksi kriisiksi osaltaan. Nähtävillä on, että sekä poliitikot, että ääriryhmät kokoavat jo rivejään toimiakseen tämän kaiken jälkeen tai kenties jo tämän kaiken loppupuolella. Ollaan myös nähty, että veren haistaneet puolueaktiivit puukottavat jo nyt hallitusta selkään minkä ehtivät. Ja he ovat taitavia.

Mitä tästä seuraa. Jo nyt kalisutellaan puukkoja, miekkoja ja kaikenmaailman astaloita pitkin käytävän seiniä. Hallituksella on vastassaan Koronavirus Covid-19:sta lisäksi myös yön selästä hyökkääviä hallituksen kaatamiseksi toimivia tahoja. Se mikä kuitenkin on luojan lykky toistaiseksi on, että nämä tahot eivät saaneet aikaan suomesa sote – palveluiden osalta pohjolan Yhdysvaltoja, koska siinä tilanteessa me olisimme nyt todella kusessa.

Tai emme välttämättä me, joilla vielä toistaiseksi on rahaa ja mahdollisuus vaikuttaa johonkin elämässämme, mutta kaikkien muiden kohdalla kyllä. Puukot heiluvat jo ja puukkojen heiluttelijoita ei toistaiseksi ole valvomassa oikein kukaan. Ei ainakaan poliisista, koska poliisit ovat tällä hetkellä valvomassa uudenmaan ja muun suomen rajalla kurittomia uusmaalaisia ja heidän pohjoiseen suuntautuvaa liikennettään. Hyvältä tämä ei näytä.

ONKO SYYLLINEN MISSÄ?

Kuka on syyllinen? Jos syyllistä pitäisi joltain suunnalta etsiä olisi se varmastikin ihminen itse. Me emme ole tehneet mitään ennaltaehkäisyn nimissä. Ja valitettavasti tilanne on juuri sellainen, missä ennaltavarautuminen ja asioiden ennaltaehkäisy ovat todellakin ainointa tapoja saada aikaan muutos tämänkaltaisissa tilanteissa. Syylliseksi ollaan nyt nostettu myös jonkinlaisessa vallanhalun kiimassa hallituksen ”tyttöviisikko” tai ”spaissarit”, kuten yhdeltä ja samalta puolelta toitotetaan kovaan ääneen. Mielestäni, ja tuskin olen tämän mielipiteeni kanssa kovinkaan yksin, asiat ollaan hoidettu juuri nyt niin hyvin kuin on mahdollista. Aina toki on parantamisen varaa, ja katsomosta on helppoa huudella, mutta onko nyt sen aika? Todella?


Varmasti. Nyt on sen aika niille, jotka näkevät tämän ajankohdan oman politiikan eteenpäin ajamiseksi oleellisena mahdollisuutena. Mutta miten tulevaisuuden historiassa tällaiset tahot muistetaan? Mietitäänpä hetki. Kovin montaa sellaista henkilöä ei varmasti ole enää päivän polttavassa politiikassa mukana, joka muistaa Terijoen hallituksen. Kenties siitä saadaan kuitenkin historiallisessa perspektiivissä osviittaa siihen, mikä tulevaisuuden historiassa on näiden kaksinaamaisten pyrkyreiden osa. Tai sitten ei. Voihan hyvinkin olla, että asia unohtuu. Palaamme takaisin päiväjärjestykseen jossain vaiheessa ja tilanne on jälleen ”business as usual”. Nähtäväksi jää.

terijoen hallitus.

Oli miten oli, me elämme varsin mielenkiintoisia aikoja edeltäviä aikoja. Historiaa tehdään kovaa vauhtia, ja me – ihmiskuntana olemme kyytiläisiä. Ja niinhän se yleensä onkin. Kun historiaa tehdään tulee ihmisestä kyytiläinen. Näin se on ollut aina ennenkin ja näin se tulee olemaan jatkossakin. Kunpa tämä ei jäisi kuitenkaan viimeiseksi sivuksi historiamme lehdillä.

En voi painottaa tätä asiaa tarpeeksi. Meillä on mahdollisuus selvitä tästä, mutta selviäminen ei tapahdu erimielisyyksien kautta vaan yhdessä linjassa. Me olemme kansalaisina ja lajina, ihmisinä toistemme pahin vihollinen, mutta myös paras turva. Vihollisuuksiin meillä ei toistaiseksi olisi varaa, sillä nyt me taistelemme yhteistä vihollista vastaan. Eikä tämä vihollinen ole loppuviimein kiinnostunut sinun tai minun tai ylipäätänsä kenenkään muunkaan poliittisesta suuntauksesta.

Jocka sanoo suomen mokanneet raskaasti. Ulkomailla olleet suomalaiset olisi pitänyt jättää ikuiselle lomamatkalle.

Sillä on paljon merkitystä, että mitä me olemme valmiita unohtamaan kaunaisissa suhteissamme nyt. Yhteishenkeä rikkoville tavaoitteille ei nyt pidä antaa tilaa. Meidän on oltava vahvoja yhdessä. Tämä taistelu on taistelua ihmiskunnan puolesta, kansalaisten puolesta! Niin heikkojen kuin vahvempienkin nimissä. Tämä tauti, tämä yhteinen vihollinen ei ole kiinnostunut siitä onko sen uhri rikas vaiko köyhä, mutta meidän pitäisi olla.

MITÄ ME VOIMME OPPIA TÄSTÄ KRIISISTÄ?

Emme paljoakaan. Tämän tyyppiset kriisit tulevat ja menevät. Näille on tyypillistä se, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan ennen kriisin puhkeamista. Se tiedetään, että Wuhanista Hubein maakunnasta liikkelle lähtenyt Covid – 19 koronavirus sai alkunsa mitä todennäköisemmin niinkutsutulta wet – market torilta, josta on mahdollista ostaa jos jonkinlaista elävää villieläintä harvinaiseksi herkuksi.

Myös se tiedetään, että jo paljon ennenkuin tämä kriisi oli räjähtänyt tähän muotoon oli meille annettu asiasta varoitusta lääkäri Li Wenliangin suulla, mutta tämä varoitus meni kaikilta ohi. Se tiedetään myös, että ihminen äärettömässä ahneudessaan ajaa itseään alati lähemmäs tämänkaltaisia kriisejä jatkossakin. Ja tämä kaikki vain koska ihminen on ahne ja välinpitämätön. Opimmeko me tämän lisäksi mitään muuta? Ainakin me opimme, että mikään ei välttämättä ole pyhää politiikassa. Ei enää. Kun toisaalla yritetään pelastaa suomea ja kansalaisia niin toisaalla lyödään puukko suomen kylkeen minkä ehditään. Tulevaisuuden historia muistaa tämän aikakauden mitä luultavammin vain yhdenlaisena ajanjaksona. Nimittäisen sellaisena, jossa ihmisiä kohtasi jälleen yhdenlainen historiallinen kriisi, josta seurasi seuraavanlainen kriisi ja sitä seurannut alati pahempi kriisi.

Meidän täytyy tehdä kaikkemme, että koronavirus Covid – 19:sta raottama hunaja-ansa ei saa meitä lipeämään yhä pahempaan kriisiin. Riskinä on, että tästä kaikesta seuraa vielä pahempi romahdus, jonka aikana opportunistiset poliitikot hamuavat itsekeskeisesti valtaa omien tarpeidensa tyydyttämiseksi, välittämättä ihmishengistä, ihmisarvista ja ihmisten turvallisuudesta. Näyttöä tällaisten ulostulojen luomasta varsin sairaista ajattelutavoista on jo nostettu esiin. Me emme saa missään tapauksessa, koskaan antaa arvojemme mennä siihen, että elämämme arvo on yksiselitteisesti rahassa laskettavissa. Sellainen elämäntapa ei missään olosuhteissa palvele ketään meistä!

Anttiolavi Salonen

Advertisements