Posted on Jätä kommentti

Kuinka pelko toimii politiikan käytännöissä?

Kauhu, pelko, uskomus siitä, että jokin menee todella pahasti vikaan saa ihmisen varautumaan kaikilla keinoin äärimmilleen viedyillä keinoin. Minkälainen kauhu itsessään toimii riittävänä kanavana sellaiselle toiminnalle, joka muovaa ja muokkaa ihmiskunnan jäsenten, kansakuntien toimintaa.

Tämän päivän ihmistä voidaan perustellusti luonnehtia laumaeläjäksi. Yksilöä, itsenäistä toimijaa, ajattelijaa meistä edustaa käytännössä hyvin harva. Me olemme virran vietävissä aina kun mahdollista. Sosiaalinen paine on kovempaa kuin koskaan ja se näkyy olemisessamme, elämisessämme ja ennenkaikkea siinä, miten me kannamme omat arvomme osana itseämme sekä lähipiiriämme.

Vaikutus on käsinkosketeltavan todellinen. Me vaihdamme ajatteluamme salaman nopeasti. Oikeastaan on väärin sanoa, että me vaihtaisimme ajatteluamme, koska tosiasiassa – me emme juurikaan tuhlaa aikaa ajattelulle. Sen sijaan voisi ajatella, että me olemme antautuneet kollektiivisen ajattelun vietäväksi. Isojen tunteiden laineilla liikuteltaviksi, melkeinpä tahdottomiksi karikatyyreiksi siitä ihmisestä, jonka ihanteeseen me vielä joitakin vuosia sitten uskoimme; vapaan, tyylikkään, ajattelevan ja rohkean miehen ja naisen ihanteeseen.

Lindblom 2008.

UHKAKUVAT SYNTYVÄT.

Uhkakuvien luominen on omalla tavallaan taitavaa peliä. Ei pidä luoda suoraa viholliskuvaa, koska se on jokaisen ajattelemisen jalolla taidolla varustetun kansalaisen mahdollista pilkkoa osiin ja kyseenalaistaa. Sen sijaan uhkakuvien, kauhun, pelkoa herättävien tekijöiden esiin nostamiseksi on kiinnitettävä huomiota taustasyihin.

Mistä mahdolliset uhkaavat ilmiöt esimerkiksi jonkinlaisen toiminnan ulkoisessa olomuodossa ovat lähtöisin.

Rohkea, ajatteleva, vapaa kansalainen, mies tai nainen menettää aina idealistisen merkityksensä kun jollekin ilmiölle ei niinkään anneta yksiselitteistä ulkoista piirrettä.

Sen sijaan huomio itsessään kiinnitetään siihen, mikä on saanut aikaan ”mahdollisesti jotain”. Parhaimmillaan tämä toimii silloin, kun vihjeillä ohjataan vihjeiden avulla johdateltavaa henkilöä niin lähelle maalia, että hän sen osaa nimetä ilman erillistä nimeämistä.

Tämä itseassa toimii myös mallinnettavan uhkakuvan persoonallisuuspiirteiden sisäänajamisen tehokkaana käytäntönä silloin, kun luodaan taikatempun kaltainen suggestio siitä, mitä vihjaillusta kohteesta ei ääneen haluta sanoa.

Kun mietitään esimerkiksi syyskuun 11. vuonna 2001, me jotka olimme olemassa tuona ajanjaksona näemme ensimmäiseksi savuavien tornien profiilin. Mahdollisesti me näemme mielelle silmissä myös Osama bin Ladenin kasvot. Vapaasta kansalaisesta kasvaa hyvin nopeasti mihin tahansa hänen etuaan ajavan tahon kelkkaan hyppäävä, myötäelävä kansalainen. Tämä tapahtuu kenelle tahansa, riippumatta siitä kuinka vahvoja me älyllisesti olisimme; riittävän syvän haavan osuessa riittävän herkkään kohtaan meissä me taannumme lapsenomaiseen tilaan, jossa johtotähtenäme toimivat tunne-elämän kautta meihin vaikuttavat tekijät.

Lindblom 2008

Hieman nurinkurisesti, me näemme varsin nopeasti myös uhkakuvana maahanmuuttajavirrat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset jostain päin lähi-itää. Mitään muuta yhtenäistä tekijää syyskuun 11. päivän 2001 terroristeilla ja Lähi-idästä tulleilla turvapaikanhakijoilla ei ole, kuin se, että he edustavat etnisesti samaa ihmisryhmää keskenään.

Vaikutus joka on tapahtunut täytyy olla syntynyt mieliimme jotain muuta kautta. Kenties joku taho jossain on vaikuttanut ajatteluumme tässä suhteessa. Ristiriitaista asiassa oli heti tuona syyskuun 11. päivän jälkeisenä aikana se huuto joka lähti liikkeelle noista tapahtumista.

Osa meistä osasi kyllä ajatella, että tämä ei koske kaikkia Arabeja, Afganistanilaisia tai Irakilaisia. Mutta rummut pärisivät. Ja ne pärisivät kovaa.

UHKAKUVAT TARKENTUVAT

Huuto siitä, kuinka iskut olivat olleet osa kansainvälisesti levittäytynyttä terroristiverkoston toimintatapaa aiheutti meissä ajatuksen siitä, että kuka tahansa voi olla terroristi!

Me tarvitsimme jonkinlaisen selvän ulkoisen kuoren terroristille. Tämän kuoren löytymiseksi ei tarvinnut kovastikaan tehdä työtä. Tämän kuoren valaminen muottiinsa oli pientä kaatoa vaille valmis, sillä ihmisten valmius ottaa mitä tahansa totuudeksi oli tunteisiin perustuvaa. Ja kun syyllinen kaadettiin, syystä tai toisesta, tipottain tiettyjen etnisten piirteiden ylle, niin maalitaulu oli valmis.

Tämä on tavallaan myös tämän päivän uhkakuvien kohdistamisen perusperiaate. Oikeistopoliitikkoja syyllistetään äärioikeistolaisihanteista, Vasemmistopoliitikkoja taasen äärivasemmistolaisihanteista. Löytyy mielikuvia natseista, fasisteista, rasisteista, kommunisteista, sosialisteista, antifasta jne. Mielikuvilla tarkoitan, että asiaa lähestytään aina tekojen kautta, ihanteiden myötä ja näihin mahdollisesti liitettyjen liioiteltujen ilmiasujen kautta, tämän päivän mittapuulla.

Kun halutaan, että Oikeisto näyttää kaikilta osin mahdollisimman huonolta, nostetaan esiin ajatuksia uusnatseista. Uusnatsien yhdistäminen natseihin ja natsien hirmutekoihin ei juuri tarvitse uhrauksia. Ongelmana sen sijaan on, että kuinka uusnatsien ja oikeiston kauhuteoista tässä ajassa, tänä aikana saataisiin riittävän groteskeja esimerkkejä. Samaa voidaan sanoa äärivasemmiston toiminnasta. Vasemmiston puolelta löytyy vahvoja äärivasemmistosympatioita, anarkiaa ja antifasismin kannatusta. Ongelmana tässäkin on, että oikein mitään kovin kamalaa ei saada ynnätyksi tässä ajassa osaksi vasemmiston tai äärivasemmiston toimintaa.

UHKA LIITETÄÄN VALITTUUN VASTUSTAJAAN

On siis mentävä tämän päivän ulkopuolelle. Laatikon ulkopuolelle. Sinne missä vasemmiston historiaa valottaa kommunistinen neuvostoliitto tai oikeiston puolella vaikuttava äärioikeisto, uusnatsit ja fasismi. Mutta tämä olisi liian läpinäkyvää. Siksikä onkin kannatavampaa, että rakennetaan lisäarvoa tuovia liittymiä mm. vasemmiston ja turvapaikanhakijoiden välille. Tällehän on nykyajassa tilaus. Videot joita mm. ISIS – verkosto on levitellyt raakuuksistaan hallintonsa alaisuudesta esittää hyvin nopeasti, että Muslimiuskontoa harjoittavat ihmiset, siis ne samat ihmiset jotka myös ISIS:iä pakenevat, ovat raakalaisia. Katkovat kauloja televisiossa. Vasemmisto jonka perimmäinen filosofia on laadullisen elämän parantaminen, ajaa filosofiansa mukaisesti useimmissa tapauksissa yhteistä hyvää. Näin on myös turvapaikanhakijoiden kohdalla. Ajatellaan, että oikeusvaltioperiaatteen mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvoinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa oikeusvaltiosta.

Tämä itsessään mahdollistaa oikeiston puolelta vasemmiston linkkaamisen suoraan muslimiuskontoa edustavien tahojen ja ihanteiden ”hyysääjiksi”. Ja sitä kautta myös ISIS:n hyysääjäksi. Tämä itseasiassa nousee monessa eri keskustelussa esiin. Pohditaan ihan tosissaan, politiikan terävintä kärkeä myöden, että edustaako Vasemmistoajattelu ollenkaan suomalaisuutta. Vaihtoehtoiseksi teoriaksi ollaankin nostettu, että Vasemmistoajattelussa ollaan ennemminkin huolissaan ISIS järjestön jäsenten turvallisuudesta kuin tavallisten Suomalaisten turvallisuudesta.

Toisinsanoen; ollaan linkitetty yhdysvaltain aloittaman sotaretken jälkimainingeissa syntyneen ISIS:n vainoja pakenevat turvapaikanhakijat ISIS:n jäseniksi ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisesta huolehtiva vasemmistosympatioita omaavien ihmisten oikeusvaltioperiaatteesta kiinnipitäminen yhdeksi ja samaksi tekijäksi. Johonkin väliin ollaan laitettu seksirikokset joita lähi-idästä suomeen tulleet miehet ovat tehneet ja nostettu nekin vasemmistosympatioita omaavien ihmisten viaksi.

Yhtälailla ollaan kuitenkin Oikeistosympatioita omaavia ihmisiä nostettu tikun nokkaan vasemmistosympatioita omaavien tahojen puolelta. En epäile hetkeäkään, etteikö valtaosa Oikeistosympatioita omaavista kansalaisistamme olisi ihan tosissaan huolestuneita kansalaisten turvallisuudesta.

Turvallisuusnäkökohtia huomioitaessa on täysin ymmärrettävää, että puidaan myös talousasioita. Meidän taloutemme joutuu äärimmäisen lujille maahanmuuttajien määrän kovasti kasvaessa, mikä vaikuttaa suoraan siihen minkä verran jo valmiiksi korkeasti verotuista tuloistamme jää kansalaistemme käyttöön. Tämän summan meistä maksaa jokainen.

Oikeistopuolella ollaan perinteisesti oltu vahvasti yrittäjähenkisiä, ja korkeat verot vaikuttavat suoraan siellä missä yrittäjät tekevät tulosta. Ei olekaan sattumaa, että maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita ja kaikkia ylimääräisiä veroja vastustetaan juuri täällä.

Ja kun maksut, tai verot nousevat kohtuuttoman korkeiksi, karsivat yritykset sieltä, mistä ne voivat karsia. Eli henkilöstökustannuksista. Työttömien määrä kasvaa, enkä usko, että työttömäksi joututeen ihmiset, jotka osaavat vähänkään tuntea, tunne oloaan mitenkään tyytyväiseksi. Syylliseksi kelpaa kuka tahansa. Ja se kuka tahansa on yleensä se, joka kannattaa menojen lisäämistä, veron korotuksia ja ne syyt, joiden kautta nämä asiat aktualisoituvat osaksi kokonaistilannetta.

UHKAN TAUSTAA VALOTETAAN

Vaatimukset julkisten menojen leikkaamisesta perustuvat juuri tähän samaan. Me kaikki maksamme verojen muodossa julkisten palveluiden toteutumisesta. Tämä tarkoittaa koulutusmenoja, terveydenhuollon menoja, perusturvallisuuden toteutumista ja yhteisen infrastruktuurin ylläpitoa.

Toisinsanoen; hyvinvoinnista joutuu maksamaan. Kaikkien hyvinvoinnista joutuu maksamaan enemmän. Vapaamatkustajien osuutta ei hyvällä katsota. Ristiriitaiseksi tämä muuttuu siinä vaiheessa, kun vapaamatkustajiksi aletaan nimeämään huonosti toimeentulevia ihmisiä, palkkatyötä tekeviä ihmisiä, sairaita ihmisiä, työkyvyttömiä ihmisiä, päihdeongelmaisia ihmisiä, mielenterveysongelmaisia ihmisiä, rajattomia nuoria, maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita ja kaikkien näiden edellälueteltujen ihmisten perusoikeuksien toteutumista vaalivien poliittisten puolueiden edustajia ja heidän äänestäjiään.

Joka tapauksessa – vapaamatkustajat ovat nyt vapaamatkustajia. Ja kun se ollaan kerran ääneen sanottu, alkaa syyllistäminen. Syyllistämisessä kaikkia keinoja voidaan käyttää. Ilmiönä vapaamatkustaja on laajeneva (nettosaaja/nettomaksaja).

PELKOA JA KAUHUA EDELTÄÄ TOIVEIKKUUS.

Yleisemmin käytössä on tiettyjen käyttäytymismallien esiin nostaminen, tuhlailevaisuus, vilpillisyys, heikompiensa alistaminen jne. Ja yllättävää kyllä; nämä ovat sekä vasemmisto – että oikeistosympatioita omaavien tahojen käytänteitä etsiä tiettyjä käyttäytymismalleja asiaansa uhkaavien tahojen toiminnan taustalta.

Se mikä tässä kohtaa kuitenkin erottaa huomattavasti niin vasemmisto – kuin oikeistosympatioita omaavien ihmisten tavan keskustella ja etsiä uhkakuvien taustatekijöitä on poliitikot.

Kun politiikan kärkinimi sanoo jotain hyvin oleellista yhteiskunnan tilanteesta politiikan ja yhteiskunnan ”ideaalitilanteessa”, se parantaa demokratiaa.

Tämä tarkoittaa, että lakien olemassaolo todetaan useimmiten juuri niin tärkeäksi kuin ne ovat alunperin tarkoitetutkin, ihmisarvon mitta nousee merkittäväksi ja ymmärrys eri tavalla ajattelevia ihmisiä kohtaan lisääntyy.

Parhaimmillaan tämä aiheuttaa ilmiön, jossa me alamme vetämään yhtä köyttä asioissa, talous kohenee, työttömyys vähenee ja ihmisten hyvinvointi lisääntyy.

Ennenkaikkea nostetaan ajatuksia esiin siitä, kuinka huolehtimalla ihmisten perustarpeiden toteutumisesta, perustarpeer eivät monimutkaistu ja muutu lopulta hankalammin sekä kalliimmin hoidettavaksi.

LOPUKSI.

Ongelma onkin siinä, että ns. ideaalitilannetta eivät kaikki poliitikot ole halukkaita näkemään. Syitä tälle on varmasti monia, mutta ideaalitilanteen vastainen yhteiskunnan poliittinen dystopia lähtee liikkeelle usein siitä, että asiat vaikuttaisivat aivan hetkellisesti olevan taas oikeassa reilassa. Tämä ei ole missään nimessä ideaalitilanne niille, jotka ovat lähteneet syyttelemään kaikin mahdollisin keinoin yhteiskunnan riippakiviä. Heillä on vain yksi suunta. Ja se on aiempaa kovempi politiikka.

Pelon psykologia toimiikin yhteiskunnallisena ilmiönä siten, että aiempaa kovempaa politiikkaa toivovat ja toteuttavat tahot alkavat vähitellen yhdistymään ja etsimään yhteisiä intressejä, vihollisia, vastustajia ja heidän asiaansa kannattavia kansalaisia.

Yht’äkkiä voidaankin huomata, että aiemmat vapaan yhteiskunnan vihollisiksi nimetyt vapaamatkustajat muuttuvat vapaamatkustajista vähitellen halveksutuiksi, hävitettäviksi tahoiksi, joiden manttelina toimivat kauhu, pelko ja uhkakuvat. Tässä yhteydessä myös kielenkäyttö, kielikuvat ja käytännön ulospäin suuntautuneisuus muuttuvat kaikkia eri mieltä olevia tahoja kohtaan uhkaavaksi.

Advertisements