Ihminen on tyhjä astia.

Ihminen on tyhjä astia.

Ihmisen on täytyttävä uudestaan ja uudestaan, tyhjennyttävä kerta toisensa jälkeen, ja täytyttävä taas.

Siinä on astian tärkein ominaisuus – olla tyhjä, täyttyä, tyhjentyä ja täyttyä taas.

Sama koskee myös kaikkea sitä, mitä ihminen on luonut. Elämän kiertokulku on täysin piittaamaton siitä, onko ihminen omien luomustensa keskellä voittaja vaiko häviäjä. Yksilön kannalta tulevaisuuden historiassa ongelma harvemmin nousee yksilön itsensä ulkopuolelta, vaan yksilön sisältä. Jatkuva tarvitsemisen, haluamisen ja vaatimusten kantokyky alkaa olla saavutettu. Liian paljon lupauksia hyvästä itselle, joita reaalimaailmassa ei yksinkertaisesti voida toteuttaa riittävän nopeasti.

Tasapainon löytyminen elämässä edellyttää, että ihminen on kykenevä rakastamaan, käymään töissä, saamaan riittävästi lepoa, ravintoa vartalolle, sielulle, mielelle sekä sosiaaliselle olemassaololle. Ilman sosiaalista huomiota me emme ole olemassa. Oikeammin voitaisiin puhua muusta kuin sisäsyntyisestä arvostuksesta. Tärkeää on kuitenkin huomata, että riippuvaisuus huomiosta, riippuvaisuus arvostuksesta ei ole sama asia kuin arvostus itsessään.

Gaylin&Jennings 2003,

On myös tärkeää, että ihmisellä on haaveita, unelmia ja uskoa tulevaan. Muutos ei kuitenkaan tule hetkessä. Jos ajatellaan, että luonnollisen muutoksen elementeistä juuri vesi kuluttaa kaikella olemassa olevalla massallaan kallion pintaan silminnähtäviä uurteita noin sadassa vuodessa, niin mitä olettaa ihminen luonnollisen itsensä kautta?

Toista on muuttaa luontoa välineillä. Ne tulevat osaksi tekemistä. Ne eivät enää edusta ihmistä, vaan ihminen edustaa niitä. Siellä missä on välineitä, on myös ihmisiä.

Voiko tuo tyhjä astia täyttyä kaikenlaisella ihmisyydellä? Kaikenlaisilla tunteilla? Voi. Ja useimmiten se niin tekeekin. Viha on astian nopeasti täyttävä tunne, samoin kuin rakkaus. Siinä missä viha läikähtää astian reunojen ylitse nopeasti, rakkaus vain kutittelee astian reunoja. Yhtäkaikki, nämä ovat tunteita, jotka täyttävät astian äärimmilleen hyvin nopeasti. Vihaa seuraa suuttumus, hyväksyntä ja useimmiten, terveiden ihmisten kohdalla myös anteeksi antaminen. Rakkautta seuraa tyytyminen, etsintä ja erimielisyys. Ja useimmiten terveiden ihmisten kohdalla myös anteeksi antaminen.

Advertisements